36 kilometrin kävelyurakka on takana – ystävysten hieman erilainen perinne


Pitkällä taipaleella odotetuin juttu on tauko.

Ystäväporukan hurjan pitkät kävelyretket ovat jo odotettu tapahtuma. 

 

Anivarhain lauantaiaamuna kokoontui Matilanvirran sillalla 13 virkeää kävelijää ja kolme huoltojoukkoon kuuluvaa henkilöä. Taivaanrannalla näkyi punainen, nouseva aurinko ja keli oli ravakkaan syksyinen. Tämä porukka kokeilee rajojaan ja kävelee jo viidennen kerran, tavallista pidemmän matkan verran.

Kaikki alkoi siitä, kun kaksi ystävystä päättivät kävellä Tärttämäestä Sumiaisiin mökille.

– Noiden kahden hullun innoittamana joukkoon on tullut lisää väkeä. Tavoite on kävellä porukalla keväisin ja syksyisin. Reitti on vaihtunut mielen mukaan kukapa sitä samaa reittiä jaksaa aina kävellä, Jari Parola kertoo.

Kävelyreitteinä on ollut Äänekoskelta Konnevedelle, Konnevedeltä Markkamäkeen, Liimattalasta Konnevedelle. Tänä syksynä käveltiin  Matilanvirralta Liimattalaan ja Mämmen kautta Markkamäkeen. 

Edellisen kerran käveltiin keväällä. Kevään helle on vaihtunut syksyn tuuleen ja vesisateeseen.

– Porukalla on tutkittu sääennusteita mutta kaikki ovat varustautuneet pahimpaan mahdolliseen keliin vaikkakin hymyssä suin.

Ensimmäinen tauko pidettiin Konginkankaan VPK pihalla. Seitsemän kilometriä patikoitiin puolessatoista tunnissa.

– Osa on kastunut ja sadetakit tekivät kauppansa. Joillain pohkeet kramppasivat. Huoltojoukon murkinat maistuivat. Tarjolla oli lihapullia, juustoa, suolakurkkuja, oliiveja ja tietysti juomaa. Vielä pysyttiin vesilinjalla. Konginkankaan VPK tarjosi vessamahdollisuuden ja noin 20 min tauon jälkeen matka jatkui. Huoltojoukko päätti palkita itsensä kahvilla ja pullalla, Parola kertoo.

Toiseen etappiin meni jo hieman vähemmän aikaa, vähän yli tunti eli tahti kiihtyy. Tauko pidettiin Liimattalan Taidekodin kohdalla, jolloin takana oli noin 14 kilometriä.

– Huoltojoukko keitti maukkaat pannukahvit. Lisänä vielä pullaa ja suklaata. Toki lihapullat ja oliivitkin menivät jo ehkä hieman väsyneempään joukkoon. Ilmakin alkoi kirkastumaan mutta ilkeä tuuli kiusasi. Onneksi matka jatkui hiekkatietä ja metsäisempää tietä, niin tuulikaan ei haitannut. Kukaan ei ollut vielä valmiina luovuttamaan, ei muuta kuin töppöstä toisen eteen.

Matka jatkui Laajarannan kaupan luo. Tässä vaiheessa muutama vaihtoi kävelyn polkupyörään polvivamman ja varpaan reistaillessa.

– Mieli oli hyvä ja muutaman pohjevenyttelyn jälkeen lähdettiin taas.

Lyhin etappi oli neljän kilometrin mittainen: Karvalahdesta Mämmelle, jolloin  matkaa oli taitettu noin 26 km.

– Saatiin pitää taukoa yhden seurueen veljen luona jossa tietysti tärkeintä oli vessassa käynti. Aurinkokin alkoi näyttäytyä, mutta tuuli oli vielä kova. Isäntäväkeä kiittäen alkoi matkan viimeinen etappi joka oli 10 km. Nythän oltiin jo melkein kotona. Tietöitä ihastellen matka eteni mukavasti ja lämmin palju siinsi jo silmissä.

Puolitoista kilometriä ennen määränpäätä oli viimeinen pieni tauko, mutta ehkä matkan tärkein.

– Eipä kai sillä ole enää väliä pakottiko jalkoja, pohkeita tai päätä, kun eväsjuoman sai käteen, Parola nauraa.

36 kilometrin ja 8,5 tunnin jälkeen odotti ruoka ja juomat sekä lämmin sauna ja palju.

36 kilometriä takana ja nyt on juhlan paikka!

Vastaa