Ali ja Alpo -tanssiteos on muistutus ihmisyydestä


Tanssin Aika -festivaalin avaus nähdään Painotalolla, teoksella Ali ja Alpo. Kuva Tanja Ahola.

Äänekoski, tai lähinnä Suolahti on tanssitaiteilija ja koreografi Alpo Aaltokoskelle tuttu paikka.

 

Vuonna 1980 Keski-Suomen Opistolle nuorisotyötä opiskelemaan tullut ujo ja kokematon maaseudun poika puhkesi kukkaan Suolahdessa. Ensimmäinen kännikin tuli koettua ravintola Lekkerissä ja ensimmäinen tyttöystävä oli opiskelutoveri, Levylautakunnasta tuttu Tarja Närhi. 

– Perustin opistolla Dancing Party -ryhmän, jossa oli 14 tanssitaitoista opistolaista vahvistettuna Suolahden omalla missillä, Päivi Kuikalla. Pidimme muotishowta ympäri maakuntaa keräten rahaa opintoretkeä varten, ja tuolloin olen käynyt edellisen kerran Äänekoskella esiintymässä, juuri 60 vuotta täyttänyt Alpo nauraa. 

Ja taas saamme nähdä Alpo Aaltokosken täällä Äänekoskella! Tanssin Aika avaa festivaalin Painotalolla keskiviikkona 26. syyskuuta. Tuolloin saamme nähdä teoksen joka kantaa nimeä Ali ja Alpo. 

– On hauskaa, että teos on lähtenyt kiertämään, Alpo huokaa. 

Irakilaisen muusikon, ud-luutunsoittaja Ali Alawadin tiet kohtasivat sattuman kaupan avulla. 

– Kiinnostuimme molemmat toistemme taiteesta, ja Ali alkoi pohtia, kuinka luuttu ja nykytanssi toimisi keskenään. Kävimme tanssistudiollani kokeilemassa, ja loppu on jo historiaa, Alpo huokaa. 

Hyvin alkanut yhteistyö tyssäsi juuri ensi-illan alla, kun Ali ei saanut oleskelulupaa Suomesta. Alin ystäviä alettiin pakkopalauttaa Irakiin.

– Heidän passinsa revittiin, eikä Ali saanut ystäviinsä enää kontaktia. Hän koki, ettei uskalla palata kotimaahansa. Tiedossa oli, että taiteilijat ovat joidenkin militanttiryhmien hampaissa. 

Ali päätti paeta paeta Saksaan, kaksi viikkoa ennen teoksen ensi-iltaa. Alpon kanssa aloitettu yhteinen projekti muutti muotoaan ja sen sanoma on kantaaottava, ja muuttui poliittisemmaksi. 

– Sanoin Alille, että sun elämä on tärkeämpi kuin tämä proggis! Otimme Alin soiton videolle, ja projisoimme hänet paikalle. Ali on jokaisessa esityksessä mukana, vaikka ei olekaan fyysisesti paikalla, Alpo sanoo.

Ali pakoili aikansa Saksassa, väsyi henkisesti ja päätti palata vapaaehtoisesti. 

– Tästä syystä hän taisi saada suopeamman kohtelun tulliviranomaisilta. Tilanne Irakissa on yhä kamala, ja siellä on oltava äärimmäisen varovainen. Vettä ja sähköä ei ole. Saamme pidettyä yhteyttä, ja ainakin vielä eilen Ali oli hengissä, Alpo huokaa. 

Teos on tärkeä. Kysymys on ihmisistä ja Painotalolle tuodaan nyt inhimillistä näkökulmaa nykytanssin ja arabialaisen luuttumusiikin voimalla. 

– Ei ollut tarkoitus lähteä ottamaan kantaa pakolaispolitiikkaan. Omistan tämän teoksen heille, jotka eivät ole kääntäneet selkäänsä turvapaikanhakijoille. On ollut järkyttävää huomata, kuinka ihmisiltä on hävinnyt kotona ja koulussa opitut käytöstavat. Oleellista on, kuinka kohtaamme ihmisen. Vaikka ei voi tai ole halua auttaa, voi sanoa kuitenkin päivää. Voi olla ihminen ihmiselle, Aaltokoski muistuttaa. 

Alpo on seurannut Keski-Suomen Opiston kohtaloa surullisena. 

– Kyllä tässä on herännyt isoja tunteita. Koetin omalta osaltani löytää reittejä ja paikkaa, kuinka olisin voinut tulla pelastamaan itselleni rakasta ja muistorikasta taloa. On onni kuulla, että talolla on nyt omistaja, joka on luvannut pitää siitä hyvää huolta, Alpo kiittelee. 

Tanssin Aika -festivaalin avausteos Ali ja Alpo Äänekosken Painotalolla 26.9. klo 19. 

Vastaa