Palokan kirjaston järjestämä Kanteletapahtuma järjestettiin 27. toukokuuta. Tapahtuma kokosi aiheesta kiinnostuneita kuulemaan, kun Suomen kantelemuseon hoitaja, soitintutkija Kari Dahlblom tarinoi kanteleesta. Hänellä oli mukanaan kaksi erilaista kanteletta, joilla elävöitti tarinointiaan.
Tällä kertaa illan aihe painottui Kreeta Haapasaloon. Uusimman tiedon mukaan hänen syntymästään tulee kuluneeksi 200 vuotta.
– Jyväskylän vanhalla hautausmaalla on Kreetan hauta ja hautakiveen on kaiverrettu syntymävuodeksi 1813. On löytynyt kuitenkin dokumentteja, jotka viittaavat hänen syntyneen vuonna 1815, kertoo Dahlblom.
Dahlblom aloitti luentonsa soittamalla herkästi näppäillen ”Mun kanteleeni kauniimmin”. Kappale tunnistetaan Kreeta Haapasalon säveltämäksi ja myös hänen soittamakseen.
–Mutta onkohan näin? Dahlblom kysyy.
–Asiasta ei ole täyttä varmuutta.
Dahlblom jatkaa, että myös kappaleelle tuttu soittotapa, sormilla näppäily, ei ole tämän päivän tiedon mukaan se tapa, jolla Kreeta Haapasalo on soittanut. Hän on Dahlblomin mukaan soittanut sulkutekniikalla.Myös taiteilija Robert Ekmanin maalaukset ja Sakari Topeliuksen kirjoitukset Kreeta Haapasalosta viittaavat hänen soittaneen sulkutekniikalla. Sulkutekniikassa suljetaan soinnun tarpeettomat kielet. Vapaat kielet vetäistään soimaan, usein soittotikkua tai nahkapalaa apuna käyttäen.
–Isoäiti veti niitä sointuja kuin akordisitralla ikään, on Kreeta Haapasalon tyttärenpoika Hjalmar Räisänen kirjoittanut.
Kari Dahlblom kertoi kuulijoille myös, nyt jo edesmenneistä kanteleensoittajista, Eino Tulikarista ja Lauri Kahilaisesta. Yleisö sai kuulla heidän soittamiaan kappaleita Dahlblomin tulkitsemana, mutta alkuperäisiä tulkintoja jäljitellen. Tilaisuuden lopussa Dahlblom vastasi yleisön esittämiin kysymyksiin, jotka koskivat muun muassa kanteleenrakennusta ja Erkki Ala-Könnin kenttätyötä.
Teksti ja kuvat: Tuula Dahlblom