Äänekoskelaislähtöiselle Mikko Närhille Afrikan tuliaisena punatauti – katso matkakuvat ja -videot


Suomalaiset tutkimusmatkailijat ryhtyivät luonnonsuojelutöihin Beninissä. Suuret merikilpikonnat munivat yöllä reilut sata munaa kaivamaansa kuoppaan ja peittävät sen. Munarosvot etsivät huippukalliIta munia kaupatakseen niitä edelleen muun muassa voodoo-seremonioihin. Alueella toimii pieni järjestö, joka pelastaa kilpikonnia ja munia, vartioi niiden kuoriutumista 45 vuorokautta. Heitä avusti niin yöllä kuin päivälläkin muun muassa Äänekosken matkailija Mikko Närhi.

Tamperelaistunut äänekoskelainen Mikko Närhi lähti Keiteleen rannalta krokotiilijoelle:

 

– Vähän turhan aikaisin, jo elokuussa, kävimme Oskarin kanssa Kalaniemessä nostamassa veneen talviteloille. Ajelin veneellä aurinkoisella Keiteleen selällä Havusalmen rantaan, seuraava venereissu olikin odotettavissa Atlantin rannalla, Länsi-Afrikassa, Beninin oudossa maassa, muistelee Mikko Närhi.

Beninin veneretki oli merikelvottomalla aluksella Togosta Beninin kautta Atlantiin laskevaa Mono-jokea pitkin vaikea.

– Onneksi kuulimme krokotiileistä vasta myöhemmin, Närhi naurahtaa.

NÄRHI ILMOITTAUTUI vapaaehtoisena Bill Gatesin ja ruotsalaisen lääketehtaan sekä kansainvälisten –  ruotsalaisen, amerikkalaisen ja suomalaisen – yliopistojen toteuttamaan rokotetutkimukseen, jossa kehitetään rokotetta ehec-bakteeria vastaan. Kehitysmaissa kuolee vuosittain liki miljoonaa ihmistä juuri ehecin aiheuttamaan ripuliin, samoin se on yksi matkailijoihin helposti tarttuva harmi.

– Suomesta lähti 25 henkeä, puolet ryhmästä sai lumelääkettä, toiset oikeata rokotetta. Itse sairastuin pieneen ripuliin Beninissä ja heti Suomeen paluupäivänä shigella-bakteerin aiheuttamaan rajuun ripuliin. Tauti tunnetaan paremmin punataudin nimellä, joka vuosikymmeniä sitten, erityisesti sotavuosina, oli Suomessakin vaarallisen tappava tauti. Oireet olivat erittäin ikävät, onneksi antibiootit auttoivat, lopullisen toipumiseen menee vielä pitkä aika.

Grand Popon kalastajilla on käytössä perinteiset koverretut veneet, joita ei juurikaan esimerkiksi Keiteleellä näy. Kyläläiset vetävät myös liki päivittäin nuottaa; veneeltä kalastajat uivat rantaan köyden kanssa ja kyläläiset tulevat suurin joukoin vetämään verkkoa rantaan. Laituria kalastajakylässä ei ole.

TUTKIMUKSEEN kuului viettää kaksi viikkoa afrikkalaisessa kalastajakylässä ja mahdollisesti altistua bakteerielle.

– Toki tiesin retken riskit, mutta lähtökohtana olikin laittaa itsensä peliin, ei pelkästään puhumalla auteta maailmaa. Moni on kysynyt, että lähtisinkö samaan uudelleen; vaikeuksista huolimatta sama asenne minulla on edelleen. Jos pystymme viemään terveyttä kehitysmaihin, sen seurauksena syntyy vaurautta elämänlaadun ja turvallisuuden sekä tulevaisuudenuskon lisääntymisen mukana. Meitä kaikkia tarvitaan, kehitysmaiden hyväksi järjestetyt keräykset ovat tarpeen, mutta myös itsensä ja oman terveytensä voi asettaa alttiiksi, koko maapallosta tässä on lopulta kyse, sanoo Närhi.

”Afrikkalainen elämänmeno
on jotain aivan muuta.”

NÄRHI OLI yksi 25 hengen suomalaisen ryhmästä. Kaikkiaan tutkimukseen osallistuu lähimmän kahden vuoden aikana yhteensä 800 suomalaista, 20-30 hengen ryhmissä. Aikaisemmin rokotetta on testattu pienemmissä ryhmissä Ruotsissa ja Bangladeshissa.

– Mukaan voi pyrkiä netin kautta, seula on tiukka mutta eiköhän äänekoskelaiset pääse mukaan, uskoo Närhi.

Retki oli kuin seikkailu Afrikan historiaan, kulttuuriin, elintapoihin ja ihmisten mieliin. Benin oli aikaisemmin Dahomeyn kuningaskunta ja yksi suurimmista orjasatamista Afrikassa. Vaikka niistä ajoista on sata-neljä sataa vuotta, orjuuden aiheuttajat ja orjien kokemukset ovat paikallisissa tarinoissa vahvasti esillä.

– Musiikki ja tanssi ovat tärkeitä, rytmikäs afrikkalainen musiikki onkin aivan upeata. Kun pientäkin tilaisuutta on tekeillä, löytyy jostain rummut ja tanssijat paikalle, tanssiin ja lauluun osallistuvat lopulta kaikki.

Länsi-Afrikkalaisessa kulttuurissa ovat vahvasti esillä luonto ja uskomukset, erityisesti voodoo-uskonto; jumalten ja henkien veistoksia on esillä ja uskontoon liittyviä menoja harrastetaan paljon.

– Suomalaisena ihmetytti muun muassa uskonnon ja pappien tärkeä osuus ihmisten elämässä. Vaikka maassa on paljon eri uskontokuntia – kuten 40% muslimeja – kertoivat paikalliset, että kuitenkin 100 prosenttia ihmisistä tukeutuu myös, vallankin öisin, voodoo-perinteeseen. Siinä kysytään hengiltä ja papeilta tulevaisuudesta ja haetaan parannuskeinoja tauteihin. Meidän ryhmämme rokotetutkimukseen suhtauduttiin varauksella. Voodoon fetisseillä, kuten kuivatetuilla apinan päillä, käärmeillä tai puunukeilla selviää voodoo- ihmisten mukaan kaikista vaivoista, hämmästelee Mikko Närhi.

Kansainvälinen tutkimushanke kehittää ehec-bakteeria vastaan rokotetta. Suomesta siinä on mukana muun muassa Helsingin yliopistollinen sairaala HYKS. Ehec-bakteerin ripuliin kuolee vuosittain kehitysmaissa liki miljoonaa ihmistä, pääasiassa lapsia.

”Onnellista kansaa,
joka ei huolehdi ympäristöstään.”

AFRIKKA tunnetaan meillä erityisesti luonnosta ja väestön paljoudesta. Suuri yllätys Mikko Närhille oli asukkaiden välinpitämättömyys omasta ympäristöstään. Maassa ei ole julkista liikennettä lainkaan, 14 prosenttia maassa on viemäröinnin piirissä, ulosteet ajautuvat monin paikoin veteen, samaan aikaan huomattava osa asukkaista elää kalastuksesta.

– Kaikkialla on erittäin sotkuista, kuin kaatopaikan reunalla asuisi. Muovijätettä on valtavasti, muovipuru ajautuu lopulta kalojen ja eläinten elimistöön ja aiheuttaa ravinnon vähentymistä. Äärettömästä köyhyydestä huolimatta Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja onnellisia. Oli meillä hauskaakin, jälkikäteen huvitti muun muassa parturikäynti; aaltopellistä hiekalle tehdyssä hökkelissä ajettiin kaikilta koneella tukka täsmälleen samanlaiseksi sängeksi, niin miehiltä kuin naisiltakin. Pääsin kokeilemaan afrikkalaista hiuslaatua; pikimustaa kiharaa, kovaa kuin ohut rautalanka. Samoin hienoja tilaisuuksia, olivat illanistujaiset musiikin parissa. Myös vierailu orpokodissa oli hauska, lasten ohjelma oli unohtumaton, Närhi huokaa.

Beninissä ei ole lainkaan julkista liikennettä, yleisin kulkuväline on käveleminen, pidemmät matkat kuljetaan mopoilla, joihin nähtiin mahtuvan jopa kuusi ihmistä. Henkilöautoja ei ole paljon, nekin lähes kaikki Toyota-merkkisiä, afrikkalaisten mielestä ne ovat parhaita.

Katso Mikko Närhin matkavideot: 

Beininin rokotetutkimusryhmä teki elokuussa retken krokotiilien Mono-joella, jossa käytiin lintujen saarella, mangravo-ilmajuuripensaiden luolissa, kokoospähkinöiden rannalla juomataulolla ja meren ja joen yhtymäkohdassa, jossa makasi voodoo-seremonioissa, jaloista sidottu vuohi. Ryhmään kuului merivoimien evp-komentaja, joka kieltäytyi retkestä, vene ei hänen mielestään ollut merikelpoinen. Retken oppaat pitivät seudun tapaan hyvää tuulta yllä laululla ja rummuilla. Tässä lauletaan äidin ohjeista:

Beninin ja Togon vilkkaalla rajalla käydään kauppaa ruoalla, tekstiileillä, prepaid-liittymillä, eri maiden erikoistuotteilla ja ties millä.

Beninin Grand Popon kalastajakylään ovat suomalaiset perustaneet orpokodin, johon rokotetutkimusryhmä vei vaatteita, käyttötavaroita, rahaa paljojen ostamiseen ja pari jalkapalloa. Jalkapalloja vähän kaduttiin, taas tulee yksi Suomen kaataja MM-kisoihin. Orpokodin lapset esittivät hienoja esityksiä vieraiden iloksi.

Tanssi, rummut ja laulu ovat afrikkaisille ylivoimaisen tärkeitä. Ihmiset ovat lämpimässä säässä iloisia ja onnellisia. Köyhyys tuntuu etäiseltä, elinaikaodote on miehillä vain 54 vuotta, sitä kelpaa tanssien odotella. Beninissä on joen suistomaat ja meri, joten kalaa ja viljaa riittää vaikka maatalouskoneita ei nähtykään.