Äänekoskella harrastettiin monenkirjavaa kaupankäyntiä – käy katsomassa mielenkiintoinen näyttely Willen vinttikamarissa

– Näyttelytilassa on vihko, johon toivomme kirjoitettavaksi tarinoita ja muisteluita, mitä kauppaliikkeet ovat kullekin kulkijalle merkinneet. Meiltä puuttuu kuvamateriaalia Mäki-Mateista, olisiko kellään tallessa sellaista, Enäkoski pohtii.

Kuka arvaa tunnistaa missä kaupassa oli tällainen meno ja tunnelma?

Monenlaista kauppaa täällä on ollutkin. Osuuskauppojakin Suolahdessa ja Äänekoskella kussakin kunnassa 15! Kalle Helanderille tuli lapsuudessa juuri osuuskaupat tutuiksi. Lähin osuuskauppa sijaitsi Mutapohjassa, Opistokadun ja Keiteleentien risteyksessä. Tuo nimenomainen kauppa oli järjestysnumeroltaan kahdeksan.

– Isän poliittisen ajatusmaailman kautta se kauppakin valikoitui, eikä hän antanut käydä muualla kuin osuuskaupassa. Sen verran oli uhmakkuutta, että kävin kuitenkin Sörkässä Hintikan kaupassa, sekä Mutapohjassa Leppäsen kaupassa. Isäkin tinki sen verran aatteestaan, että osti aina kinkun Kahilan kaupasta. Syytä tähän en tiedä, mutta sen tiedän, että isälläni ja kauppias Jalmari Kahilalla oli kovia väittelyitä, Helander nauraa.

Enäkoski kertoo näyttelyä ripustaessaan Äänekoskelle tuleen osuuskaupan vaiheista. Se on kotiseutuhistoriaa tutkivalle miehelle mielenkiintoinen aihe.

– Oli erikoista, että osuuskaupan voima lähti liikkeelle tehtaasta. Tehdas yllytti osuuskauppojen perustamiseen Äänekoskelle. Se antoi halvan tontin, lainaa ja puutavaraa kaupan rakennukselle. Kauppaneuvos Hammaren tiesi, että työväestöä tulee kohdella hyvin, ja niinpä näitä työväen suosimia kauppoja oli tehdaspomon hyvä lähteä lähteä alkuun tukemaan, Enäkoski sanoo.

Valokuvanäyttelyn sarja jatkuu kauppaliikkeiden jälkeen. Toiveena olisi pistää näyttely pystyyn Äänekoskella toimineista soitinyhtyeistä.

– Tähän tarvitsemme apuja. Meillä on kuvista pulaa, joten lähettäkää niitä meille, Helander ja Enäkoski toivovat.