Äänekosken itsenäisyyspäivän juhla: Ei kuljeta selkä menosuuntaan, vaan loihditaan taivaanrantaan visio, jota kohti kuljetaan

Itsenäisyyspäivän juhla on on juhla, jonka kunniavieraat alkavat käydä vähiin. Äänekosken itsenäisyyspäivän juhlassa ei tänä vuonna tavattu veteraaneja. Vetaraaniemme keski-ikä on 94 vuotta ja elossa heistä on vain parikymmentä. 

Juhlaan saatiin veteraanijärjestöjen edustajia sekä veteraanien leskiä. Äänekosken sotaveteraanien puheenjohtaja Markku Louekari kertoo, kuinka kahden viikon sisään on vietetty kahden veteraanin hautajaisia. 

– Yhdistys pyörii edelleen, ja riveissämme on 35 leskirouvaa, Louekari kertoo. 

 Äänekosken itsenäisyyspäivän juhlassa tervehydssanat lausunut kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juho Kautto kertoi tuntevansa erityistä kiitollisuutta itsenäisyyspäivän aikaan. 

– Kiitos veteraaneille, jotka loitte kansakunnallemme kestävät pilarit. Kiitos naisille, jotka kannoitte vastuun arjesta, kun miehet olivat rintamalla. 

Kautto muistutti sata vuotta sitten päättyneestä sisällisodasta, ja siitä, ettei historiaa pidä unohtaa, vaan siitä tulee ottaa oppia.

– Pitää tarkastella asioita kiihkottomasti, ja pitää huolta, ettei tragedia toistu. 

Huolta aiheuttaa eriarvoistuminen ja sen lisääntyminen. 

– Sivistyksen mittari on, kuinka hyvin pidämme huolta heikommistakin kansalaisista, sanonta kaveria ei jätetä, täytyy päteä tässäkin tapauksessa. Vahvuutemme on keskinäinen luottamus ja toisen mielipiteen kunnioitus. Rauhan vaaliminen on minun sukupolveni tehtävä, ja tällä kunnioitamme veteraaniemme tekemiä töitä ja uhrauksia, Kautto sanoi. 

Juhlapuheen piti muutaman vuoden takainen Finlandia-palkintoehdokas, kirjailija Aki Ollikainen. Äänekoskelaissyntyinen Ollikainen kertoo, kuinka peruskoulu on tutkimuksen mukaan Suomen historian suurin saavutus.

– Minä kävin peruskouluni Äänekoskella. Kun ajattelen 1980-lukua, ja sitä Suomea, jossa kouluni kävin, se näyttäytyy muistoissani kovin auvoisena. Suomi tuntui olevan matkalla jotain tiettyä päämäärää kohti, jonnekin, minne edistyksen aikakausi oli sitä vääjäämättömästi kuljettanut vaikeidenkin vuosien läpi. 

Ollikainen kertoo, ettei hahmottanut olevansa osa suurta suomalaista menestystarinaa, johon liittyi nousu köyhyydestä ja kurjuudesta kohti parempaa opiskelun kautta. 

– Ylioppilaaksi tulon jälkeen, vuonna 1992, olin saavuttanut nykyhetken, ja edessä oli tulevaisuus, joka näytti arvaamattomalta. Suuri suomalainen edistystarina oli tussahtanut lamaan, Ollikainen muisteli puheessaan.  

Ollikaisen mukaan idea suomalaisuudesta on kertomus, jossa saman tarinan äärellä voi kukin ymmärtää sen omalla tavallaan. 

– Tässä ajassa on sellaisia ääniä ja pieniä tarinoita, jotka eivät tunnu kuuluvan meidän suureen kertomukseemme. On ympäristöuhkia, on monia pelottavaa maahanmuuttoa, on kiristyvää globaalia taloutta, jonka koura tuntuu kylmältä, kun on totuttu luottamaan siihen, että Suomi on meille kaikille yhteinen ja ketään ei jätetä. Meidän voi olla vaikea nähdä, kuinka kaikki tämä nivoutuu osaksi suomalaisten yhteistä kertomusta. Se aiheuttaa hämmennystä ja kipua. 

Ollikainen muistutti, että aika kulkee eteenpäin, ja kirjoittaa jatkoa kertomukseen. Tarina Suomesta ja suomalaisuudesta saa uusia kertojia. 

– Kertaalleen kerrotut tapahtumatkin saavat uusia tulkintoja. Tärkeää olisi, ettemme kulkisi selkä menosuuntaan, vaan koittaisimme loihtia taivaanrantaan vision, jota kohti kuljemme. 

Juhlassa esiintyivät Kosken Laulu sekä Ala-Keiteleen musiikkiopiston Trio Sulkala. Juhla päättyi yhdessä laulettuun Maamme -lauluun. 

Juhlavieraat toivotti tervetulleeksi kaupungin johtotrio kaupunginjohtaja Matti Tuononen, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juho Kautto sekä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kari Kiiskinen.

Kosken Laulu soi kauniisti ja koskettavasti.

Juhlapuheessaan Aki Ollikainen sanoi idean suomalaisuudesta olevan ennenkaikkea kertomus, jonka kukin voi ymmärtää omalla tavallaan.