Äänekosken Teatterin uusin näytelmä Ihmisellinen mies kertoo ihmiselämän nurjasta puolesta.
Näytelmää tehdään jo toista kertaa. Alunperin ensi-ilta piti olla jo viime keväänä, mutta valitettavasti ensi-ilta jouduttiin perumaan. Ohjauksesta vastaa yhä Antti Lattu, mutta mukana on paljon uusia näyttelijöitä, kuten ensimmäistä kertaa teatterinäytelmässä esiintyvä Marjut Kinnunen ja Varjolasten riveistä aikuisten sakkiin siirtynyt Nora Sohlman.
– Varjolapsissa oli omat ihanat juttunsa, mutta halusin kehittyä näyttelijänä. Tämä on ihan erilaista tekemistä ja ehkä tällä hetkellä enemmän mun juttu, Sohlman sanoo.
Näytelmän juonta ei kykene tiivistämään sokeripalan, eikä edes tiiliskiven kokoiseksi palaseksi. Kokonaisuutena ajateltuna näytelmään on mahdutettu kokonainen ihmiselämä ja ne hiljaiset, hyvät ihmiset.
– Ehkä se on sitä, että joskus ei tajuta kultaisten ihmisten merkitystä, näyttelijä Tomi Kinnunen sanoo.
– Ne kultaset ihmiset eivät ole niitä, jotka nostaa itseään esille ja ajaa omia päämääriään. Vaan ne ovat niitä, jotka malttavat olla hiljaa, kuuntelevat ja ovat läsnä, Lattu sanoo.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan tarina kertoo tomaattien kasvattamisesta ja siitä, kuinka ihminen voi kasvaa siinä samalla. Kuvaus on tarkoituksellisesti salamyhkäinen.
– Ei ole järkeä kuvailla yleisölle etukäteen mitä näytelmässä tapahtuu, vaan antaa ennemminkin pieniä vihjeitä ja herätellä kysymyksiä. Ihminen voi sitten leikkiä itse salapoliisia ja etsiä itselleen merkityksellisiä asioita, Lattu sanoo.
Näytelmässä esiintyy teemoja, tapahtumia ja ajatuksia, jotka koskettavat yleisöä aina ikään, sukupuoleen tai sosiaaliseen piiriin katsomatta.
– On ihme, jos näytelmä ei herätä jonkinlaisia tunteita, Lattu sanoo.
– Se voi ilahduttaa ja vihastuttaakin, Kinnunen sanoo.
– Ja ahdistaakin, näyttelijä Hanna Paltaani lisää.
Suuri tunteita käsitellään kuitenkin komiikan keinoin, jotta kokonaisuus ei olisi liian raskas.
– Huumori tuo erilaista näkökulmaa. Se antaa yleisölle ja meille tekijöillekin sen tunteen, että elämä jatkuu, Lattu sanoo.
–Tuntuu, että tästä saa itselleen tosi paljon, Paltaani sanoo.
– Ja kyllä tässä on joutunut venymään, että saa ihmiset nauramaan. Tosi paljon on tehty töitä, Kinnunen sanoo.
Luvassa on huikea näytelmä, jossa Äänekosken Teatterin taidot pääsevät taas valloilleen. Näytelmä herättelee katsomossa erilaisia tunteita, välillä jopa yhtäaikaa.
– Tämä on yhtäaikaa komediaa, draamaa ja myötähäpeää, Sohlman pohtii.
– Tässä katsotaan sitä puolta elämästä, joka usein jää piiloon. Sitä nurjaa puolta, näyttelijä Tero Hämäläinen sanoo.
– Tosi hyvin sanottu, työryhmä huudahtaa.
