Aki Ollikainen lyö vaihteeksi leikiksi


Kirjailija Aki Ollikainen ja kuvittaja Silja-Maria Wihersaari ovat oiva työpari. Kuva: Arto Wiikari, Otava.

 

Äänekoskelaislähtöisen Aki Ollikaisen esikoisromaani  Nälkävuosi (2012) oli kirjavuoden tapaus. Tummista sävyistä kudottu Suomen suurien nälkävuosien aikaan sijoittuva romaani lumosi niin kriitikot kuin lukijatkin. Se sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja oli Finlandia-ehdokkaana. Toinen romaani antoi odottaa itseään. Ollikainen kertoi avoimesti luomisen tuskastaan. Kun toinen romaani Musta satu (2015) ilmestyi, se sai ristiriitaisen vastaanoton.

Tänä syksynä Ollikainen yllättää lukijansa. Poissa on Nälkävuoden kurjuus ja Tumman sadun luomisen tuska. Merirosvo Morgan ja matruusi Hulkkonen (2016) on runokirja lapsille. Ollikainen riimittelee sydämensä kyllyydestä kaikesta maan ja taivaan välillä. Varsinaista juonta kirjassa ei ole. Mukana on perinteisistä loruista tuttua kuvastoa, johon kuuluvat hepokatit, muurahaiset ja västäräkit.  Mutta uusiinkin maailmoihin mennään. Leikkisät riimit vievät merirosvolaivaan ja avaruuteen, Kuopion torille ja nykytaidenäyttelyyn. Myös jääkiekkokaukalossa pyörähdetään (Seepralle heiniä!), kun lapsi miettii: ”…miksi seepraparka tuomariksi suostui jääkiekko-otteluun. Se eikö väsy huuteluun?”  Kuvassa  aito seepra seisoo hokkarit jalassa kaukalossa ja viheltää ottelun.

Ollikainen osaa asettua lapsen asemaan. Seepra on lapselle seepra eikä haukkumanimi tuomarille. Ollikainen kieputtaa kieltä ja luo riimittelyn avulla uusia yllättäviä näkökulmia arkisiinkin asioihin. Runot ovat enimmäkseen humoristisia. Huumori on oivaltavaa. Silja-Maria Wihersaaren kuvitus on samaa maata runojen kanssa. Se ei alleviivaa oivalluksia vaan riemastuttaa omalla hieman haikealla tavallaan.

 

Reijo Honkonen

 

Aki Ollikainen: Merirosvo Morgan ja matruusi Hulkkonen
Kuvitus Silja-Maria Wihersaari
Otava

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa