Joku on ehkä jo päässyt unohtamaan, että Huimalla on edelleen miesten koripallojoukkue. Unohtaminen on inhimillistä, sillä Pena Rannan valmentama joukkue pelaa nyt toista kauttaa kakkosdivaria, sarjaa, joka ei urheilullisesti ei tosiaankaan ole samaa kuin aiempi A-divari, saatika Korisliiga.
Sunnuntaina oman kylän pojat kuitenkin jatkavat sinnikästä yrittämistään sarjapelien merkeissä. Tämän vuoden puolella Huima on pelannut kaksi ottelua, jotka molemmat päättyivät tappioon. Viimeksi viikko sitten JyWe murskasi Huiman Jyväskylässä lukemin 77–36.
ÄKS kysyi Rannalta, missä nyt mennään.
Vuodenvaihteen jälkeen Huima on hävinnyt molemmat ottelunsa. Millaisia pelit olivat? Mitä oppia niistä saatiin?
Joulutauon jälkeen on ollut tuloksellisesti heikko pätkä ja erityisesti korinteko on ollut ryhmälle äärimmäisen vaikeaa. Se ei ole yllätys, että nuoren ryhmän suoritustaso ailahtelee, mutta kokemattomuuden taakse ei voi piiloutua, vaan onnistumisia täytyy hakea entistä määrätietoisemmin laadukkaan harjoittelun kautta.
Ennen joulua tekeminen näytti jo erinomaiselta ja tiedämme, että osaaminen ei ole hävinnyt ryhmästä mihinkään. Se pitää vaan nyt kaivaa takaisin esille. Onnistumiset ruokkii itseluottamusta ja itseluottamus tekee tulostaululla ihmeitä.
Sunnuntaina vastaan tulee lohkon kärkijoukkueisiin kuuluva Kiimingin Riento. Millaiset ovat ennakkonäkymät tästä pelistä? Mitä odotat valmentajana?
Riento on hyvä joukkue – kokenut, fyysisesti vahva ryhmä joka ei näytä juuri miltään, mutta tekee perusasiat niin oikein, että kentällä huomaa pelaamisen olevan ihmeellisen vaikeaa. Tämä tulee varmasti olemaan hyvää oppia meidän ryhmälle.
Valmentajana odotan, että salilla tällä viikolla tekemämme asiat näkyisivät myös pelissä. Puolustuksessa on pystyttävä voittamaan tilanteita ja onnistuttava siirtämään paine nopeasti vastustajan päätyyn. Vauhtia on lisättävä, mutta järjen on silti kuljettava nopeammin kuin pallon.
Missä mennään Huiman mieskoriksessa juuri nyt?
Keväällä aloittanut ryhmä on tehnyt kovasti töitä ja mennyt eteenpäin jopa enemmän, mitä uskallettiin kesällä uskoa. Useampi pelaaja on todistanut pystyvänsä hyppäämään B- tai A-poikien aluesarjasta aikuisten peleihin.
Pitkä tie on vielä edessä ennen kuin hallien valot kirkastuu, mutta suunta on oikea. Nyt on vain maltettava tehdä oikeita asioita riittävän pitkäjänteisesti eikä voi antaa yksittäisten pelien tai voittojen määrätä liikaa tekemistämme tällä hetkellä. Pelaajat ovat vakuuttaneet valmennuksen asenteellaan ja sitoutumisellaan.
Suurin huoli mieskoriksessa on tällä hetkellä mielestäni pelaajien vähyys. 20–30-vuotiaat pelaajat ovat kadonneet paikkakunnalta täysin ja vanhimmissa junioreissa on huolestuttavan vähän pelaajia. Pienissä junioreissa tilanne on onneksi huomattavasti parempi. Erityisen huolestuttavaa on se, että muissakin lajeissa tilanne tuntuu nykyisin olevan valitettavan sama.
Miltä näyttää tulevaisuus? Tuleeko hommasta mitään?
Tähän taisikin tulla jo aika pitkälti vastattua.
Ryhmässä on potentiaalia ja kauden kuluessa luottamus kehitykseen on vain lisääntynyt. Välillä tulee vaikeita pätkiä, mutta yleissuunta tekemisessä on ollut kovasti ylöspäin. Yhdessä vuodessa menestystä ei rakenneta, mutta saman motivaation säilyessä, porukka tulee varmasti ottamaan tulevaisuudessa jälleen merkittäviä harppauksia eteenpäin.
Teimme keväällä aloittaessamme tietoisen valinnan, että oikopolkuja menestykseen ei tulla etsimään, vaan tämän kauden tavoite on rakentaa pohjaa tulevaisuudelle. Työ on kannattanut ja tällä hetkellä ryhmässä on useita nuoria pelaajia, jotka ovat paljon aikaisempaa valmiimpia harjoittelemaan ja pelaamaan.
Tulevaisuus näyttää siis siinä suhteessa valoisalta, mutta viime kevään kaltaisiin takaiskuihin ei ole enää varaa. Emme voi ensi kesänä taas aloittaa alusta, vaan ryhmän on säilyttävä kasassa, jotta pystymme mennä toiminnassamme eteenpäin. Nyt täytyy uskoa ja toivoa, että pelaajien työ- ja opiskeluasiat saadaan jatkossakin järjestymään järkevällä tavalla Äänekoskelle tai lähiseudulle.
Huima–Kiimingin Riento
Liikuntatalolla sunnuntaina kello 14.
