Anna-Liisa Liimataisen vesijumppaa jo 46 vuotta – Suomen Uimaopetus – ja Hengenpelastajaliitto huomioi vuosikymmenten työn


Eero Heikkinen luovutti Anna-Liisa Liimataiselle Pisaran tunnustuksena toiminnasta Suomen Uimaopetus – ja Hengenpelastajaliiton päämäärien hyväksi.

Liimataisen Anna-Liisa on vetänyt vesijumppaa 46 vuoden ajan. Suomen Uimaopetus – ja Hengenpelastajaliiton hallitus myönsi hänelle Pisaran.

 

Kun Suolahden uimahalli avattiin, 2.11.1972, tuli Anna-Liisa Liimatainen sinne töihin. Uimahallissa polskittiin pari vuotta, ja sitten jo alkoikin Anna-Liisan vetämät vesijumpat. 86-vuotias pirteä ja virkeä Anna-Liisa vetää jumppia yhä. Joka keskiviikko Suolahden Eläkkeensaajien vesijumppaan tulee parikymmentä päätä jumppaamaan Anna-Liisan vetämänä. 

Suomen Uimaopetus – ja Hengenpelastajaliiton (SUH) hallitus myönsi Anna-Liisalle Pisaran – tuon arvostetun kunniamaininnan. Uimahallin Tuula Kovanen työyhteisöineen päätti hakea Anna-Liisalle Pisaraa. Se voidaan myöntää henkilölle, ryhmälle tai teolle. 

– Pisaraa myönnettäessä painotetaan jatkuvaa ammatillista kehittämistä sekä aktiivisuutta, positiivisuutta, yhteistyökykyä ja innovatiivisuutta työssä sekä teon osalta monipuolisuutta, idearikkautta ja liiton tavoitteisiin liittyvää toimintaa, kertoi SUH:n hallituksen jäsen Eero Heikkinen luovuttaessaan pisaran Anna-Liisalle. 

Tuula Kovanen liikuttuu katsellessaan tilaisuuden kulkua. 

– Tämä on koko uimahallille onnellinen ja upea hetki. Pisara -kunniaa ei ole Suolahteen tietääkseni ennen tullut, Tuula sanoo. 

Torstain vesijumppahetki keskeytyi seremonian ajaksi, kun altaan reunalle kokoontui Heikkisen ja uimahallin henkilöstön lisäksi Suolahden Eläkkeensaajien Laulukkaat -lauluryhmä sekä Maija Piitulainen ja Liisa Lakanen kukkineen ja tervehdyksineen. Anna-Liisa yllätettiin perusteellisesti. 

– Tässä on nyt sellainen salajuoni kyhätty minun selkäni takana, että! Anna-Liisa sanoo kyyneliä silmäkulmasta pyyhkien. 

Anna-Liisa on otettu saamastaan huomiosta. Hän kiittää vuolaasti uimahallin henkilökuntaa. 

– Kun olin täällä töissä, niin meillä oli hyvä henki, ja se henki näyttää jatkuvan. Ei ollut minulla sellaista työpäivää, että olisi pitänyt harmissaan töihin tulla. Koin, että asiakkaat ja työ oli minulle melkoinen voimavara. 

Torstain vesijumppa ovat Anna-Liisalle mieluinen pesti. 

– Se tahdittaa viikkoa mukavasti. Päivät ovat usein yksinäisiä, joten torstaita aivan jo odottaa, kun samalla näkee monta tuttua, Anna-Liisa sanoo. 

Vastaa