Ansioristit pyyteettömästä veteraanityöstä 


Sotiemme Veteraanit Keski-Suomen keräyspiirin piiripäällikkö Kari Kilpeläinen luovutti 12 ansioristit ahkerasti mukana olleille talkoolaisille: hopeiset ansioristit saivat Juhani Hilpinen, Mauri Lampi, Risto Liekkinen, Juha Luotola, Salme Maukonen, Antero Pellinen, Ilkka Saarenpää ja Esko Valovirta. Kultainen ansioristi: Lauri Helasterä, Markku Louekari, Juha Helin, Matti Linnala, Mauri Mäenpää. 

Vuosikymmenten ajan järjestetyt varainkeruut ensin sotainvalidien ja sittemmin myös veteraanien ja sotaleskien hyväksi tulivat päätökseen Äänekoskella syksyllä 2017. Nyt tuli aika palkita keräykseen osallistuneita talkoolaisia. 

 

Ansioristi tuli kiitoksena ja tunnustuksena merkittävästä ja pitkäaikaisesta toiminnasta Sotiemme Veteraanit -keräyksen hyväksi.

– Palkitsemisen arvoisia ihmisiä on paljon, jotka ovat veteraanien vuoksi liikkeellä olleet, Kari Kilpeläinen kertoi. 

Viimeisen 13 vuoden aikana on Sotiemme Veteraanit -keräyksestä vastannut Veteraanivastuu ry. Paikkakunnallamme on tuttua Sotainvalidien veljesliiton järjestämät keräykset sekä sotainvalidien syyskeräykset. Vuonna 2006 valtakunnalliset veteraanijärjestöt eli Sotainvalidien veljesliitto, Rintamavetaraaniliitto, Sotaveteraaniliitto, Rintamanaisten liitto ja Kaatuneiden omaisten liitto perustivat Veteraanivastuu ry:n. Samalla Suomeen tuli 24 keräyspiiriä, Keski-Suomi yksi niistä. 

– Jäin juuri tuolloin eläkkeelle, ja aloitin silloin vapaaehtoistoiminnan piiripäällikkönä, Kilpeläinen kertoo. 

Kilpeläinen sanoo, ettei yksi ihminen olisi mitään saanut aikaan, ellei mukaan olisi saatu veteraaniyhdistyksiä ja -osastoja sekä valtava joukko talkoolaisia.

– Halusimme kuntiin paikallispäälliköt, ja Suolahdessa haasteen vastaanotti Lauri Helasterä ja Äänekoskella Markku Louekari. Oli helppo lähteä jalkautumaan ja organisoimaan keräystä, kun mukana oli kaksi kokenutta ja asiaan vihkiytynyttä puuhamiestä, Kilpeläinen sanoi. 

Ympärille on tarvittu lisäksi suuri joukko osaavia ja sitoutuneita henkilöitä. 

– Keräyksen toteuttamiseen Äänekoskella ja Suolahdessa on tarvittu kymmeniä ihmisiä vuodesta toiseen: varusmiesten lisäksi talkoisiin on osallistunut automiehiä ja -naisia, rahan laskijoita sekä Maanpuolustusnaisten paikallisyhdistys ja muita muonittajia. 

Vuonna 2017 Suolahdessa ja Äänekoskella tehtiin päätös, ettei keräystä enää tässä muodossa suoriteta, koska veteraanien määrä on käynyt niin ohueksi. 

– Keräystä ei saakaan toteuttaa, mikäli yhdistyksissä ei ole veteraaneja, heidän puolisoitaan tai leskiä näissä yhdistyksissä tai osastoissa. Hallinnolle ei rahaa ole kerätty. 

Varusmiehet ovat olleet tukiranka, jotka ovat lippaan ja listojen kanssa kiertämäään ovelta ovelle. Mutta ilman ohjausta ei homma olisi toiminut.

– On esimerkkejä, kuinka varusmiehet ovat kipattu kylälle ilman ohjausta, eikä tulosta ole tuolloin tullut. Varusmihet ovat saaneet hyvät ohjaajat, jotka ovat kuljettaneet heitä järjestelmällisesti osoitteesta toiseen. On ollu erityisen tärkeää, että kerääjällä on ollut oma ohjaaja, joka on vienyt hänet maakunnassa suoraan kohteeseen. Tämä on vaatinut organisointia, jonka Lauri ja Markku ovat hoitaneet pyyteettömästi ja toimivalla konseptilla. 

Kiitosta tuli automiehille ja muille mukana olleille taustajoukoille: muonittajille, jotka ovat laatineet iltapalaa varusmiehille ja kuljettajille sekä rahan laskijoille. Kiitosta tuli myös niille tahoille, jotka antoivat tilat maksutta käyttöön. 

– Suurin kiitos tulee kansalaisille, jotka ovat euroja lippaaseen syöttäneet. Tästä on tullut iso potti. 

Alussa osa keräysvaroista meni piireille ja valtakunnalliselle järjestölle sekä varusmiestoimikunnille. Alussa keräyspaikkakuntia oli Keski-Suomessa 30, nyt enää seitsemän. 

– Sitten tehtiin muutos keräyksestä tulleisiin euroihin, ja jokainen sentti palautui paikkakunnan veteraanien ja heidän puolisoidensa hyväksi, ja erityisesti vähävaraisten kotona asumisen tukemiseen. Muutoksen jälkeen kassavirrassa nähtiin selkeä nousu, kun ihmiset muuttuivat anteliaammiksi, Kilpeläinen muisteli. 

Veteraanivastuu ry päätti palkita joukkoa, joka on ansiokkaasti tehnyt merkittävää työtä keräten miljoonia euroja veteraanien hyväksi. 

– Koska tällaista palkitsemista ei kukaan osannut odottaa, ei ollut pidetty kirjaa talkoisiin osallistuneista. Itse keräykseen osallistuminen on ollut jo suuri kiitos, kun näin on voinut omalta osaltaan kunniavelkaa lyhentää. 

Vetraanivastuu päätti myöntää kolme eri ansioristiä. 

– Tämä on nimenomaan Sotiemme Veteraanit -keräyksestä palkitsemista, Kilpeläinen korosti. 

Paikkakunnalle myönnettiin kultaisia ja hopeisia ansioristejä: kultainen yhdeksänä vuonna mukanaolosta, ja hopeinen seitsemästä. 

– Ansioristit annetaan nimenomaan näille kentällä toimineille, kiitos kaikille mukana olleille, Kilpeläinen sanoi. 

Äänekoskella ei ole pidetty kirjaa kuka on ja kuinka monena vuonna osallistunut. 

– Tein ratkaisun, ettei Äänekoskelta huomioida ketään, koska ei ole esittää faktaa, Markku Louekari harmitteli. 

Suolahdessa Lauri Helasterä piti tiedostot ajantasalla, ja näin ollen oli ansioristit oli helppo kohdentaa oikeaan osoitteeseen. 

– Suolahdessa keräystoiminnan aikana on kerätty noin 45 000 euroa varoja ja Äänekoskelta varoja karttui 90 000 euroa. Koko piirin saldo jäi hieman vajaaksi kahdesta miljoonasta eurosta. Se on merkittävä summa, joka on mennyt kunniakansalaisten toiminnan tukemiseen. 

Veteraaneja oli vuoden 2018 alussa vajaa 11 000.

– Nyt heitä on arviolta enää 7000-8000. Keräys ei voi enää jatkua pitkään Sotiemme Veteraanit -keräyksen nimellä, korkeintaan kolmen vuoden verran. Puolisoita ja leskiä on kaksi kertaa enemmän kuin veteraaneja. Keräyksen muoto voi muuttua, ja se voi jatkua eri nimellä, ja silloin taas tarvitsemme uutteria talkoolaisia, Kilpeläinen sanoo. 

Vastaa