Asemakadulla ennätettiin käydä koulua pari kuukautta vaille 67 lukuvuotta, sillä pian Asemakadun koulu tyhjenee pian oppilaista. Nyt on aiheelista pitää historiankatsaus!
Viikon päästä Asemakadun koulun oppilaat eivät palaa tuttuun keltaiseen koulurakennukseen, vaan lähtevät oppimaan uutta uutuuttaan hohtavaan kouluun, Telakkakadulle. Tällä historian oppitunnilla, käymme keltaisen koulun rakentamisurakan läpi niin sanotulla pikakelauksella.
Vuonna 1952 käyttöön vihityn koulurakennuksen historia on värikästä luettavaa, ja Jorma Heiskasen tekemä Keskustan koulutalon historiikki toimii lähteenämme. Koulutaival Suolahdessa oli aloitettu jo paljon ennen jättimäisen kivitalon rakentamista. Kansakoulu kävi ahtaaksi jo 1930-luvulla, ja niinpä koulua käytiin kahdessa vuorossa, vanhan kaupungintalon rakennuksissa ja jopa kirkon alakerrassa. Sotavuodet lykkäsivät uuden koulutalon rakentamista, ja paine uuden koulurakennuksen aikaansaamiseksi kasvoi, kun suuret ikäluokat täyttivät koululuokat 1940-luvun lopulla.
Kansakoulun suunnitteluun tuli puhtia, kun keskuskansakoulun johtajaopettajaksi tuli Antti Toivanen. Hän sai tukea kauppalanjohtaja Olavi Pihalta, ja tämän voimakaksikon ansioksi voidaan lukea koulun rakennusurakan alkusävelet. Vuonna 1948 järjestettiin kansakoulun rakentamisesta neuvottelutilaisuus, jossa asia nytkähti eteenpäin, kun kansakoulun rakentaminen laitettiin kauppalassa etusijalle, ennen kunnalliskodin ja kunnansairaalan rakentamista.
Rakennusta suunnittelemaan pyydettiin arkkitehti Olavi Kivimaa, ja hänen laatimansa piirustukset valmistuivat vuonna 1949. Koulusta piti tulla kolmikerroksinen, mutta kauppalanhallituksen tekemien laskelmien mukaan kerroksia ei ollutkaan riittävästi. Niinpä Kivimaa piirsi vielä yhden kerroksen lisää.
Rakennusmestarit Tauno Rauhala ja Pekka Rimpi kustannettiin heti betonikurssille Helsinkiin. Tiilet tilattiin Paatelasta Tauno Puustisen, Taito Vikkilän ja parin muun omistamalta tiilitehtaalta. Paikallisesta savesta tehdyt tiilet poltettiin parikymmenmetrisessä uunissa, jonka epätasainen kuumuus tuotti paljon sutta.
Kun suon päälle alettiin pykäämään suurta rakennusta, tilattiin insinööritoimisto P. Aleniukselta pohjatutkimukset. Rakennustyöt aloitettiin keväällä 1950, keskelle peltoa, suoalueen reunaan, jonka läpi juoksevasta Ruunaanpurosta pojat onkivat kaloja. Kansakoulun pohjatöiden kaivuu saatiin hyväksytyksi 42 miehen työttömyystöiksi. Koulun kohdalta ammuttiin palasiksi suuri kivi, ennen kuin Asemakadun rakentamista voitiin jatkaa.
Monttu kaivettiin käsipelillä, ja hiekka kärrättiin puukärryillä pois. Kuinka ollakaan, montusta kaivettiin ensin liian syvä, ja niinpä sitä oli nostettava 70 senttimetrillä!
Seinien muuraus aloitettiin juhlasiivestä, ja seinät muurattiin kahden tiilen levyiseksi. Luokkia käsittävä päärakennus muurattiin kevytbetonitiilistä, jotka tehtiin paikan päällä kuohusysteemillä. Rakennusurakkaan tarvittiin paljon riskejä tiilenkantajia: mukana oli sellaiset voimanpesät kuin Erkki Rautiainen, Väinö Hämäläinen ja Viljo Möller. Tiilet kannettiin muurareille puisella ”jäniksellä”, joka lepäsi olkapäillä puutappien varassa. Naiset sekoittivat laastin käsin ja kantoivat laastin kerroksiin konteilla. Kerroksien noustessa apua saatiin kyhätystä työmaahissistä.
Ikkunoiden pokat ja karmit valmistettiin työmaalla ja seinät roiskerapattiin. Koulutalon harjakaiset pidettiin vuoden 1951 alussa. Saman vuoden lopussa päästiin käsiksi jo sisustustöihin.
Helsingin olympialaisten alla, kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1952 koulutalo vihittiin käyttöön juhlavin menoin. Jyväskylän Sanomat hehkutti uutisessaan: ”Maakuntamme upein keskuskansakoulu!”
Lähde: Jorma Heiskasen kirjoittama Keskustan koulutalo 1952-2002
Kuva rakennusvaiheesta vuodelta 1950. Valkoinen rakennus vasemmalla on alakansakoulun opettajien asuintalo, Suotorppa eli Impilinna.
Koulu suunniteltiin ensin kolmikerroksiseksi, kunnes huomattiin sen olevan liian ahdas.
Arkkitehti Olavi Kivimaa suunnitteli komeat portaat kirjaston, eli nykyisen opettajainhuoneen, lukusaliin.
