Kolea kesäsää laski harmillisesti tulostasoa Äänekoski Gamesissa torstaina. Monet kisoihin ilmoittautuneet urheilijat päättivät jättää tulematta – kuten arvatenkin myös osa potentiaalisista katsojista.
Kilpailuiden kannalta kävi lopulta hieman myös lykky, sillä illan koittaessa sadepilvet antoivat tilaa auringolle. Lämpötila ei korkealle noussut, mutta tunnelma parani kummasti. Kaiken päätteeksi kentällä nähtiin myös mainioita suorituksia.
Äänekoskelaisittain positiivisimman tempun teki isäntäseura ÄU:n uusi urheilija, vasta 19 vuotta täyttänyt keihäänheittäjä Roosa Ylönen. Jo 9-vuotiaasta saakka Kimmo Kinnusen valmennuksessa ollut Ylönen on menossa vahvasti kohti heinäkuussa Tampereella järjestettäviä 19-vuotiaiden MM-kisoja.
Tulosrajan Ylönen oli ylittänyt jo aiemmin, mutta kotikentällään Hankasalmen Hangan kasvatti paransi ennätystään liki kolme metriä. Tulos 53,08 riitti kakkossijaan. Taakse jäi muun muassa Suomen nykyinen ykkösheittäjä Jenni Kangas, jonka heitto oli pahasti kadoksissa. Voiton vei runsaan 1,5 metrin turvin kokenut Jelena Jaakkola.
– Ajattelin kisaan lähtiessä, että jos olisin viiden parhaan joukossa. Sattuikin sitten höveli päivä, ja asiat meni nappiin. Voitin jopa Jennin, hyväntuulinen Ylönen iloitsi.
Roosa Ylönen käy Hankasalmelta Äänekoskella treenaamassa kolmesta viiteen kertaan viikossa.
YLÖNEN nousi heitollaan U20-ikäluokan maailmantilastossa sijalle 17. Tämän kauden tavoitteekseen Ylönen on asettanut 54–55 metriä. Tuollaisilla heitoilla kilpailtaisiin Tampereella jopa mitaleista.
– Mitaleista en uskalla haaveilla, mutta jos pääsisin vaikka kahdeksan joukkoon. En ole hirveästi miettinyt muita heittäjiä, keskityn itsekkäästi vain omiin suorituksiin.
Junnumenestystä tärkeämpää onkin kasvaa menestyväksi aikuisurheilijaksi.
– Mennään kausi kerrallaan. Kehitystä on tähän mennessä tullut aina muutama metri vuodessa. Katsotaan, mihin se johtaa. Onko se olympiakulta vai paikka MM-finaalissa, rohkea ja avoin nuori nainen mietti.
Ylönen on naiskeihäänheittäjäksi pitkä, 182-senttinen. Legendaarisista suomalaisista menestysheittäjistä vain vuoden 1983 maailmanmestari Tiina Lillak yltää lähelle, 181 senttiin.
– Olen Suomen pisin naiskeihäänheittäjä, Ylönen tietää.
Raameja ja vipuvartta on siis tarpeeksi. Voimaakin on kertynyt jo kohtuullisen hyvin, mutta parannettavaa riittää jaloissa.
– Oon hyvin hidas. Joskus se kuuluisa pönkkä pitää, joskus ei. Kehityskohta on jaloissa, mutta siinäkin on menty vuoden aikana selkeästi parempaan suuntaan.
Paikat kunnossa ja kisoja riittää. Tästäkö tulee Jami Kinnusen läpimurtokesä?
MYÖS miesten keihäspaikalla nähtiin ilahduttava äänekoskelaissuoritus, kun Jami Kinnunen petrasi kauden parastaan reilulla metrillä. Tulos 75,50 riitti kakkossijaan trinidadilaisen, vuoden 2012 olympiavoittajan Keshorn Walcottin (78,58) takana.
– Siinä olisi ollut olympiavoittajankin päänahka otettavissa, muttei ihan vielä, Kinnunen harmitteli.
Harmittelu oli kuitenkin lievää. Kinnunen on päässyt treenaamaan talven ilman pahempia vaivoja.
– Tilanne ei ole ollut viiteen vuoteen näin hyvä, Kinnunen totesi – ja koputti saman tien puista penkkiä.
Kinnunen ottaa tilanteesta kaiken irti, joten kilpailukalenteri on lähiviikot täynnä: Espoo, Raasepori ja juhannuksena Kuortane. Nyt on aika ottaa kiinni niitä loukkaantumisten vuoksi menetettyjä metrejä ja nousta lähemmäksi lajin huipputasoa.
– Nyt annetaan palaa. Kauden päätavoite on olla Kalevan Kisoissa parhaassa kunnossa ja heittää kolmen parhaan joukkoon. Se 80 metrin rajakin on nyt aika rikkoa, kaksi vuotta sitten ennätyksensä 78,12 heittänyt Kinnunen kertoi luottavaisena.
Olympiavoittaja Keshorn Walcott oli ykkönen myös Äänekoskella.
WALCOTTILLE Äänekosken-kisa oli kauden ensimmäinen. Hänelle riitti neljä heittoa.
– On liian kylmä. Sää ei ole minulle tyypillinen, olosuhteisiin nähden tulokseensa tyytyväinen Walcott naureskeli.
Walcott treenaa lähiajat yksinään Kuortaneella, kisaa Kinnusen kanssa Raaseporissa ja palaa sitten Karibialle.
– Rakennan nyt kuntoa tuleville vuosille, MM- ja olympiakisoihin.
Kiia Siponen teki moukarissa uuden ennätyksensä.
HEITTOPAIKALLA onnistui myös ÄU:n 17-vuotias Kiia Siponen, joka paransi viimekesäistä moukariennätystään 15 senttiä lukemiin 48,25. Ikäluokkansa Suomen tilastossa Siponen on nyt kolmantena, mutta aikuisten huipulle on toki vielä matkaa.
Moukarikisan voitti tänä kesänä jo 70 metrin rajaakin hätyytellyt Viron Anna Maria Orel tuloksella 67,91.
Arttu Mattila oli jo yli 210 sentin, mutta onnistui kuitenkin saamaan riman perässään alas.
OLOSUHTEET olivat ennen muuta korkeushyppääjien harmina. Sekä miesten että naisten kisalta odotettiin paljon, mutta kylmässä ja tuulisessa säässä tulokset jäivät vaisuiksi.
Naisten korkeudessa oli mukana Suomen parhaimmistoa, mutta Laura Rautasen voittotulos oli vaatimaton 176.
Miesten puolella ÄU:n ihmeteini Arttu Mattila teki hienon yrityksen 210:stä, mutta pudotti niukasti. Niinpä tulokseksi jäi 200.
Pituushypyssä ÄU:n uusi lupaus, ensi viikolla vasta 15 vuotta täyttävä Piia Kalliomäki ponnisti mainiosti uudeksi ennätyksekseen 524.
Aino Pulkkinen (edessä) oli ainoa naissprintteri paikalla, joten hän starttasi sataselle T15-sarjan tyttöjen kanssa. Ihan ensimetreillä kisa oli vielä tasainen.
JUOKSULAJIT jäivät tällä kertaa sivurooliin, sillä ÄU:n Aino Pulkkinen ei saanut kaipaamaansa kovaa vastusta radalle. Satasen Pulkkinen juoksi T15-sarjan tyttöjen rinnalla nopeammin kuin kotikentällään koskaan. Tulos 11,98 on olosuhteisiin nähden mainio.
Pulkkiselta odotettiin kovaa tulosta etenkin 400 metriltä, mutta kun Anniina Kortetmaa ei saapunutkaan paikalle, jätti Pulkkinenkin kierroksen juoksematta.
