Juhlapyhät ovat olleet minulle omasta lapsuudestani asti sukulaisjuhlia. Muistan isovanhempien sekä tätien ja setien perheiden luona kyläilyt ja yhteiset joulupäivälliset. Kynttilät vietiin poisnukkuneiden lähisukulaisten haudoille. Leikkiaikaa serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa oli pitkinä pyhinä entistäkin enemmän.
Sukurakkaus ja sukulaisten tunteminen on arvo, jonka olen halunnut myös omille lapsilleni välittää. Minua itseäni on auttanut se, että tiedän ”mistä olen pois” ja millaisia juuria vanhemmillani on Kemijokivarressa. Historian tuntu auttaa sijoittamaan itsensä osaksi isompaa tarinaa.
Nykyisen työelämän pyörityksessä ei paljon arkena ehdikään sukuloimaan tai kyläilemään. Pitkät joulunpyhät olivat kuin keidas: voi istahtaa alas, laittaa ruokaa isommalle porukalle, syödä yhdessä, pelata ja vaihtaa kuulumisia lähisuvun kesken.
Kuuntelin joulun alla seminaarissa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta. Hän oli listannut kymmenen lapsen hyvinvoinnin tärkeää asiaa otsikolla ”mitä lapsi tarvitsee?”. Yksi näistä Sinkkosen tukipilareista oli oman suvun ja juurien tunteminen. Hän kannusti katsomaan lasten kanssa vanhoja valokuvia, tapaamaan sukulaisia sekä kertomaan juttuja – niin mukavista kuin harmittavistakin tilanteista.
Onneksi skypet ja muut teknologiat ylittävät maantieteellisiä rajoja lasten ja sukulaisten välillä. Henkistä etäisyyttä ja aikuisten välisiä jännitteitä on hankalampaa ylittää. Riitaisat erot ja parisuhteiden purkautumiset voivat etäännyttää lapset sukulaisistaan, isovanhemmistaan tai jopa toisesta vanhemmastaan.
Lapsiasiavaltuutettuna saan näistä aiheista paljon postia. Nykyinen lainsäädäntö ei tarpeeksi tue lapsen oikeutta määritellä itse henkilöitä, joihin hän haluaa pitää yhteyttä vanhempien eron jälkeen. Lakia tärkeämpi lapsen suoja on kuitenkin vanhempien halu sovintoon. Lapsen lähisuhteita ei saa ottaa aikuisten valtapelin välineeksi.
Joskus yhteyksiä sukuun katkoo myös lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle lastensuojelutoimena. Lastensuojelulaki kyllä korostaa lähisuhteiden ylläpitämistä mutta käytännön työssä osaamista tarvitaan vielä lisää.
Lähisuhteiden arvoa lapselle ei voi mitata rahassa. Niiden vaaliminen ei myöskään ole ensisijaisesti rahasta kiinni.
MARIA KAISA AULA
Lapsiasiavaltuutettu Viitasaarelta
Maria Kaisa Aula ilmoitti medialla irtisanoutuvansa lapsiasiavaltuutetun tehtävästään torstaina 9. tammikuuta työn kuormittavuuden vuoksi. Lue ÄKSän uutinen täältä: Maria Kaisa Aula irtisanoutui lapsiasiavaltuutetun tehtävästä
mutta minkäs teet kun lapsen äiti käyttää valtaansa jne. kannattaisi saada sellainen oikea laki joka olisi isänkin puolella.