Gian saatetaan hautaan – ”Me ollaan viimeisiä mammutteja”


”Tekoverellä saa bändistä kuin bändistä kuvauksellisemman” Gianin pojat tuumivat edellisen Hurmos-keikkansa jälkeen. (Kuva: Juho Kunelius)

 

 Äänekoskelainen metallibändi Gian on tullut tiensä päähän.

 

– Gian perustettiin kun Tuomo Laulainen oli yhdeksänvuotias, Lassi Pollari ilmoittaa rehevän naurun saattelemana.

Nykyinen kitaristi Laulainen oli tosiaan vasta lapsi, kun tämä rehellistä metallia tuuttaava yhtye on pistetty pystyyn. 12 vuotta on äänekoskelaiselle bändille erittäin kunnioitettava, jopa kadehdittava ikä.

– Lojohh ja Kaksonen on varmaan ainoita samoihin aikoihin aloittaneita bändejä, jotka ovat yhä pystyssä. Me ollaan viimeisiä mammutteja, bändi pohtii.

 

BÄNDI SYNTYI Pollarin ja Jasu Rossin kesken kesällä 2005.

– Alettiin Jasun kanssa vääntelemään jotain musiikkia ja ajateltiin, että nyt perustetaan bändi, Pollari kertoo.

– Minulle ilmoitettiin samana syksynä, että ”Sinä oot meidän laulaja”. Ajattelin, että niin mä kai sit oon, ja nyt ollaan tässä, Jampe Honkonen muistaa.

Slayeristä, Mokomasta, Stam1nasta ja Strapping Young Laddista vaikutteita imenyt bändi on alusta asti kirjoittanut omat kappaleensa. Ensin biisinikkareina toimivat Pollari ja Rossi, nykyään biisit syntyvät pääasiassa Pollarin päässä.

– Meillä on varmaan ollut yksi Sepultura -cover keikkasetissä. Sen jälkeenkin on siitä ollut puhetta, mutta ei ole koskaan treenattu sellaisia.

Nykyinen Gian on oikeastaan jo Gian 2.0, sillä alkuperäinen kokoonpano johon Honkosen, Rossin ja Pollarin lisäksi kuuluivat Juuso Raatikainen ja Juho Hakalax, hajosi vuonna 2009. Alkuperäisen kokoonpanon raunioista nousi uusi Gian, sillä Honkonen ja Pollari eivät olleet saaneet bänditouhusta tarpeekseen.

– Meillä jäi vielä paloa tähän hommaan ja päätettiin jatkaa ja katsoa mitä tästä vielä syntyy, miehet muistelevat.

Kitaristin paikalla on ollut vähintäänkin tuulista, mutta viime vuosina bändi on kiteytynyt tehokkaaksi, yhteen pelaavaksi pumpuksi. Nykyään bändi koostuu edellä mainittujen lisäksi Konsta Vehkalasta ja Henri Rahmista.

 

REILUUN VUOSIKYMMENEEN mahtuu paljon keikkoja, satoja treenejä, kymmeniä biisejä ja yksi täyspitkä levy All Life Erased. Bändin jäsenet myöntävät eläneensä villiä rock’n’roll elämää. Pohjakosketus rokkarin elämään otettiin pahanmaineisella keikalla aikoinaan Pub Markuksessa.

– Silloin oltiin niin voimain tunnossa, että otettiin vähän alkoholia ennen keikkaa, miehet sanovat mutta kieltäytyvät avautumasta enemmän.

– Meillä on aina ollut hauskanpito pääpointtina tässä jutussa, ja sitä kautta sitten on sattunut kaikenlaista, Pollari sanoo.

– Me ollaan sellaista neardeathmetallia, Laulainen oivaltaa.

Kaikki hyvä tulee päätökseen, senhän tiedämme. Mutta, miksi juuri nyt?

– Tämä on jo pari vuotta kypsynyt ajatus. Bändin osalta alkaa olla takki aika tyhjä, eikä riitä enää mielenkiintoa, Pollari myöntää.

– Tässä on nyt roikuttu löysässä hirressä, kun alkaa musiikilliset intressit olemaan muualla, Honkonen komppaa

Matkalle on mahtunut paljon kiistoja, mutta enemmän on hyviä muistoja. Kiistoillekin osataan jo nauraa.

– Minä olen välillä yrittänyt olla jonkin sortin diktaattorina enkä muutenkaan ole mikään maailman helpoin ihminen, mutta hyvin on Lassi ja muut jaksaneet. Lassilla on ihan lehmän hermot, Honkonen kehaisee bändiveljeään.

–Merilehmän hermot, Pollari naurahtaa.

 

KYSYTTÄESSÄ bändielämän huippuhetkiä, kaikki ovat yhtä mieltä: täyspitkän levyn All Life Erased –levynjulkkarit Voodoossa helmikuussa 2015.

– Siihen kiteytyi kaikki siihen mennessä saavutettu ja tehty työ. Oltiin melkein kymmenen vuotta jurnutettu ja sit oli koko paketti kasassa, Pollari sanoo.

– Paikalla oli kaikki kaverit, puitteet oli upeat ja vedettiin tosi hyvä keikka. Se oli hieno ilta, Honkonen sanoo.

Omia lempikappaleita kysellessä tarjotin leviää. Luetteloa tulee jokaisen suusta: Flesh Delirium, Trauma, Capital Punishment ja myös Zombie Christ.

– Mitä hyvää siinä biisissä muka on? Honkonen älähtää Laulaisen valinnalle.

– Mun soolo! Laulainen ulvahtaa takaisin.

 

BÄNDI HALUSI lopettaa reteästi ja hyvällä meiningillä, ja tarjota faneilleen vielä yhden keikan, jossa pistetään kaikki peliin.

– Just sen verran on voimia, että treenataan tosissaan ja vedetään vielä tämä keikka. Saadaan koko hommalle kunniakas loppu. On toisaalta helpottunut olo, mutta onhan tämä vähän myös haikeaa, Laulainen sanoo.

– No onhan nää ollut ihan helvetin hienot 12 vuotta, toiset myöntävät. 
Vaikka bändi haudataan, jatkavat urheat rocksoturit taistoaan: jokaisella jäsenellä on uusia bändiprojekteja, joissa osassa niissäkin soitetaan yhdessä. Tapaatte näitä miehiä muun muassa Scars of Solituden, Psycheworkin, Se Elään ja myös useiden tulevien, toistaan kovempien bändien riveissä.

Gianin viimeiset hengenvedot vetäistään Pub Markuksessa 11. marraskuuta. Keikasta tulee vähintäänkin eeppinen, kappaleita tulee nimittäin olemaan lähes tuplamäärä aiempiin keikkoihin verrattuna.

– Joo, se voi olla, että tällä keikalle ei pistetä hautaan pelkästään bändiä, vaan myös kaikki soittajat, bändi nauraa.

Gianin hautajaiset Pub Markuksessa la 11.11. Liput 5 euroa.