Pitkän uran lehtimiehenä tehnyt, eläkeputkeen huhuilemaan laitettu, nykyään oikea eläkeläinen, Lasse Hämäläinen tarttuu jälleen kynään.
Moni äänekoskelainen on ennättänyt kaivata raapaisuja Lasse Hämäläisen viiltävän terävästä kynästä. Voimme ilolla ilmoittaa, että Lasse aloittaa kolumnistina ÄKSässä. Luvassa on tarinoita siihen asti, kun runosuoni sykkii tai Pegasos laukkaa.
– Silloin tällöin törmää siihen, että joku kysyy, etteikö meikäläinen vielä vois? On tullut itekin mietittyä, että voiskohan sitä vielä, mutta kun on tämä syntymälaiskuus. Kävi niin, että tarinat paukasivat laiskuuden edelle, Lasse nauraa.
Menneet asiat kiinnostavat. Esimerkkinä uitto, sillä tietämys siitä on katoavaa.
– Nettikään ei tiedä. Löysin sieltä sanan lintulenkki, siinä kaikki. On otettava kiireesti talteen jutut, nyt kun asiantuntijoita on vielä elossa. Haluan sorkkia asioita, ettei kaikkea hävitettäis tai unohettais.
LASSE SANOO laittaneensa merkille, että ÄKSässä on mukavasti äänekoskelaisuutta kaikki kyläkunnat huomioon ottaen.
– ÄKSää tehdään koko Äänekosken hyväksi käyttäen hyväksi kylien omia eväitä ja vahvuuksia. Haluan kantaa korteni kekoon ja koen, että mullakin olis äänekoskelaisuudelle jotakin annettavaa, ainakin näkökulmaa. Työn kautta sai seurata Äänekosken asioita, ja nyt näkyy olevan tapetilla paikkakunnan identiteetti. Minä en sano, mitä sen pitäisi olla tai onko se mitään, mutta jos näistä mun jutuista saisi jonkinlaista rakennusainetta. Meidän ei tarvitse yrittää olla maailman parhaita tai omistaa jotain maailman parasta. Pääasia, että pärjättäis muitten ja ittesä kanssa. Me ollaan ihan hyviä, vaikka Huima ei voittaisikaan.
LASSE TIETÄÄ, että äänekoskelaisuuteen kuuluu ihmisten lisäksi henki ja ilmapiiri.
– Tai henkinen ilmapiiri. Minä peräänkuulutan hyvänsuopaa suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta ja inhimillisyyttä. Täältäkin löytyy kateellista ja nurkkakuntaista porukkaa, mutta niistä bunkkerista tehdään yllättäviä ja riemastuttavia avauksia ja ulostuloja.
Tekemistä voi tehdä muutenkin kuin hampaat irvessä tai rupia takalistossa.
– Meidän pitäisi kilpailla siitä, onko meillä eniten Suomessa maahanmuuttajia. Meillä riittää kotimaisia viinakaupan nurkalla kuseksijoita tai keskustelupalstoilla roikkujia ihan tarpeeksi. Me tarvitsemme työteliäitä ja ahkeria ihmisiä. Siellä on Jyväskylässäkin torillinen porukkaa, jotka voisi juosta keräämässä metästä marjat ja sienet pois, sen sijaan, että arvostelevat ja möykkäävät. Uskallan väittää, että me tarvitsemme maahanmuuttajia, sillä eihän meistä ole edes sikiämäänkään, hohottaa Lasse tuuletukselleen.
ELÄKELÄISLLE kuuluu hyvää, eivätkä ne kuuluisat eläkeläisten kiireet ole vielä stressillä lyöneet.
– Kuskailen vaimoa ja yritän komennella nuorisoa. Häviän kaikki äänestykset kotona 3-1. Menee hyvin ja pysyy kurissa ja nuhteessa, kun on joku joka ohjeistaa. Jos olisin villi ja vapaa, olisin juossut pääni seinään jo monta kertaa.
SUKUJUURET ovat Äänekoskella. Äiti on koskelainen mutta isä Lasse omien sanojen mukaan sekasikiö karjalaisuutta ja sitä sun tätä. Monenlaista hommaa ja työnsyrjää mahtuu CV:n sivulle. Paperimiehenkin. Kun Lasse ryhtyi lehtihommiin, hänen äitinsä tuumasi osuvasti.
– Äitistä olisi ollut vissiin parempi, että olisi pysynyt tehtaalla töissä. Hän sanoi, että monena mies eläessään, koiranpaska kuollessaan. Siinä tuli sitä äänekoskelaista viisautta ja kannustusta pojalle het kerrassaan.
Työstä saatu palaute oli joskus poikkinaista.
– Toisaalta ei viittis ottaa enää ylimääräisiä mielenpahoituksia, mutta kai se on itestä kiinni mitä kirjottaa. Palautetta saa antaa, Lasse pistää jälkikaneetiksi.
Lue tuoreimmasta ÄKSästä Jo vain lassettaa -palstan ensimmäinen juttu, joka kantaa nimeä Ammutaan aamun koitteessa osoittessa: https://issuu.com/aksalehti/docs/aksa_144
saiko klasu sanan tilpehööri opettajaltaan halmekarin vilelltä (puukäsitöiden opettajalta hskinmäeltä synt karjalasta)
Markk
Hyvä Lasse, mukava kun tulet palstoille.