Ihmisyyden tunnustajat on teosofinen yhteisö, joka vannoo aseettomuuden nimeen. Yhteisö palasi vuosien jälkeen Äänekoskelle Aseeton Suomi-näyttelynsä kanssa.
Aseeton Suomi -näyttely huipentuu keskiviikkona 22. helmikuuta pidettävään yleisöluentoon.
Lähes 30 vuotta Suomea kiertäneessä näyttelyssä on esillä kymmeniä eri teoksia seitsemältä eri taiteilijalta. Teemoissa näkyy paljon Kalevalaa, luontoa ja sotasymboliikkaa. Näyttely on koottu 274 kertaa ympäri Suomen. Joissain paikoissa vastaanotto on toisia kylmempi, mutta lähivuosina ihmiset ovat ottaneet näyttelyn teeman avoimemmin vastaan.
– Nämä ovat henkisen kasvun teemoja, Reija Tähtinen kuvailee näyttelyä.
Veistostaitelija Joonas Peltola löytää teostensa aiheet arkipäivän oivalluksista. Veistos, jossa pieni ihmishahmo istuu puun oksalla on herkkä ja pohdinnallinen.
– Tässä on olemassa erillisyyden harha. Me ihmiset monesti ajatellaan olevamme yksinään puun haarassa, mutta tunnetasolla me vaikutamme jatkuvasti ympäristöön ja ympäristö meihin,
Alusta asti Aseeton Suomi näyttelyssä töitään esitellyt Pekka Peltola selventää teostensa ja koko näyttelyn taustaa.
– Sotakysymys on ratkaistava. Väkivalta on väärin. Ei hävittäjiä ostamalla luoda rauhaa, vaan ruokitaan sotaa. Tämä on aivan väärä kehityksen suunta, Pekka Peltola sanoo.
Reija Tähtisen teoksessa uudelleensyntyminen rinnastuu siihen toivoon, joka lepää uudessa sukupolvessa. ”UUdistumisessa sodan ajatukset jäävät taakse” Tähtinen kuvaa.
Joona Peltolan veistoksessa näkyy eristäytyneisyyden harha.
Tietyistä aiheista yhteisössä on rajujakin mielipiteitä, jotka tuodaan esiin suoraan ja kiertelemättä.
– Suomen asevelvollisuus on järjetön! Mikäli ihminen omaa moraalisen tai ideaalisen syyn kieltäytyä asepalveluksesta häntä rangaistaan, joko ylipitkällä siviilipalveluksella tai totaalikieltäytyjää jopa vankilatuomiolla, Joonas Peltola sanoo.
Suomen itsenäisyyden juhlavuonna sota ja veteraanit ovat paljon esillä. Ihmisyyden tunnustajien näkökulmasta sota on ehkä esillä liikaa, kun puhutaan itsenäisyydestä.
– Kyllä sotaa tärkeämpää on Suomen oma kieli ja kulttuuri, jonka pohjalle itsenäisyys on rakennettu. Sillä omalla kulttuurilla säilytetään se oma sisäinen voima, Reija Tähtinen sanoo.
– Sota on liian kova hinta vapaudesta. Jos sodan jälkeen joudutaan kuitenkin neuvottelupöytään, niin miksei voisi alunperinkin jo aloittaa sieltä neuvottelupöydästä, Pekka Peltola sanoo.
– Aseistus on syöpä. Ihminen lisää aseistusta, koska se on tottumistason orja. Varustautuminen vaan provosoi muita lisää. Tästä kierteestä olisi pakko päästä pois, Joonas Peltola sanoo.
– Tämä ei perustu järkeen. Jos ihmisellä on rajakiista naapurin kanssa, niin ei sinne ensimmäisenä lähdetä haulikon kanssa. Mutta heti kun mittakaava on suurempi, ihmisen ajattelu hämärtyy, Pekka Peltola lisää.
Ihmisyyden tunnustajat haluavat herättää yleisössään ajatuksia aseistuksesta, sodasta ja ihmisyydestä kaiken sen keskellä.
– Ihmisellä on aina kehittymisen mahdollisuus, jos vaan siihen uskoo ja antaa asennemuutokselle vauhtia, Tähtinen sanoo.
Aseeton Suomi Näyttely avoinna 2.-21.2.2017, ma-pe klo 10-19, la klo 10-14.
Uusi rauhankulttuuri –yleisöluento ke 22. 2. klo 17
Pekka Peltolan teoksissa näkyy Kalevalan teemoja.
Luuleekohan nämä tyypit että Suomi olisi vapaa maa jos miehet eivät olisi lähteneet silloin kun Suomi joutui sotaan rintamalle aseiden kanssa että nyt voisivat ”taiteilla” ja puhua suuria.
Ei rauhaa rakenneta asein.
Te ihmiset aseilla rauhaa rakentavat,
Te toisia kanssanne kulkijoita ymmärtäkää.
Teosofvien Käpykolon aikoja muistaen.
Tallessa niitä Holjanterin aikoja minulla on.
Kylläpä on kovin valikoivaa historian ymmärrystä. Neuvottelupöydästä aloitettiin ja neuvottelupöytään päädyttiin. Mitä tapahtui siinä välissä? Naapurimme keskeytti neuvottelut ja hyökkäsi asein tarkoituksenaan itsenäisyytemme hävittäminen. Katynin metsään oli jo varattuna tuhansia hautapaikkoja. Suomella oli kaksi vaihtoehtoa, luopua itsenäisyydestä tai taistella asein. Saamme kiittää vapaudestamme, kulttuurimme säilymisestä ”järjetöntä” asevelvollisuuttamme ja niitä, jotka henkensä uhalla puolustivat tätä maata meille jälkipolville. Sota oli kova hinta. Jos se ihmisyyden tunnustajan mielestä oli liian kova, olisi pitänyt valita se toinen vaihtoehto.