Hietaman koulun eka- ja tokaluokkalaiset värkkäsivät kortteja lukuisille ystävilleen.
Taululle on kirjattu ohjeita kortin tekoon ja sivupöydät pursuavat värikkäitä kartonkeja, saksia ja liimapuikkoja. Hietaman koulun eput ja toput aikovat tehtailla ystävänpäiväkortteja toisille koululaisille.
– Ykkösluokkalaiset voivat tehdä kortit kummioppilaille. Ja kaikki tekee kortit eskareille ja kolmosluokan kavereille, joohan? ope Sirkka Korjonen ohjeistaa.
– Saako tehdä iskälle ja äitille kortin? joku kysyy.
– Jos jää aikaa, niin tottakai voi.
JÄRJESTÄJÄT jakavat liimapuikot ja sakset pulpeteille ja viime viikolla askarrellut sydämet ja kukkaset kaivetaan pulpeteista. Nopeimmat ovat jo ehtineet tehdä kortit melkein valmiiksi. Nyt vain pitää päättää kenelle mikäkin kortti postitetaan.
– Mä lähetän tän mun kummille Jerelle. Se on tosi kiva. Sitten teen muillekin kavereille, Verneri ilmoittaa.
Kortteja on ihan yhtä monenlaisia kuin on tekijöitäkin. Jotkut luottavat sydämiin ja pinkkiin, toiset taiteilevat erikoisia kukkasia kartongista ja silkkipaperista. Pahvikuvioita on leikelty erilaisilla tavoilla: Sydämet ja kukkaset on leikattu symmetrisesti taittelemalla pahvi kaksin, kolmin ja nelinkerroin. Onko tuo vaikeaa?
– Ei yhtään vaikeaa! Ihan helppoa, Ulriikka sanoo ja neuvoo samalla kaverille, kuinka kukkanen tehdään.
KORTIIIN KIRJAILLAAN kortin saaja, pieni tervehdys ja tietenkin oma nimi. Viimeiseksi tö tarkistetaan Sirkka-open ja Päivi-open kanssa, että kaikki tarvittavat tiedot varmasti kortista löytyy. Sääli olisi, jos hieno kortti ei löytäisikään perille.
Ystävänpäivä osuu tällä kertaa ikävästi sunnuntaille, joten kortit jaetaan koulun ”sisäisen postitoimiston” avulla jo perjantain aikana.
Korttimaakarit ovat varmoja, että heitäkin varten tehdään jossain luokassa kortteja.
– Mä saan ainakin kymmenen korttia! Mulla on tosi paljon kavereita, Roni tokaisee innoissaan.
Toimittajan läsnäolo ei askartelua haittaa, mutta valokuvien ottaminen naurattaa kauheasti. Moni ilmoittaa reippaasti, että heitä saa kuvata ja ehkä vähän poseeraavatkin. Lopulta otetaan kuva, johon mahtuu ihan kaikki, ettei vaan kukaan jäisi ulkopuoliseksi.
PIENET ASKARTELIJAT auttavat toinen toisiaan ja valmiita kortteja esitellään kavereille.
– Vähän hieno kukka, joku huikkaa.
– Miten sä ton teit? toinen kysyy.
– Tuu tähän viereen niin mä näytän, Juudit tarjoutuu.
Tällä luokalla taitaa ystävänpäivä olla ihan joka päivä.
