Äänekoskelainen Matti Hämäläinen alkoi toteuttaa hirsitalounelmaansa kymmenisen vuotta sitten. Kun oli muutakin tekemistä, niin neljä vuotta taloprojektissa sitten vierähti. Monta mielenkiintoista mutkaa oli matkassa, mutta valmista vaan tuli.
– En kyllä yllytä ketään ryhtymään kylmiltään näin suureen hirsirakennushankkeeseen. Minulta vähän karkasi mopo käsistä.
Hän sai rakennustarkastajatkin lämpiämään hankkeelle. Energialukukin saatiin toteen. Eristettä on piilossa mittavat määrät, jotta hirsipinnat voitiin pitää paljaina.
Nyt jo useiden asuinvuosien jälkeen hän on tyytyväinen maaseutuelämään ja nauttii olostaan mittavan hirsitalon suojissa Koivistonkylällä.
– Kun puolisokin viihtyy täällä honkain keskellä ja haltijahirren alla, niin mikä tässä on elää ja ollotella. Luonto alkaa pihapiiristä ja tähdet näkyvät öisellä taivaalla kirkkaina. Yhdessä niitä monesti ihaillaan ja nautitaan hiljaisuudesta ja rauhasta.
Talo on kesälllä mukavan viileä ja talvella lämmin. Silmä lepää sen muodoissa ja pinnoissa kaikkina vuodenaikoina. Lisäksi moni kyläilijä on todennut, että talossa on hyvä hengittää.
– Minä tykkään, että viimeistely on jätetty vähän rosoiseksi ja elämänmakuiseksi. Elämää vartenhan tämä on tehty.
Hämäläinen kertoo hurahtaneensa hirteen jo pikkupoikana kyläreissulla, kun suuri maalaistupa ihastutti ikihyviksi.
– Siitä asti on mielessä välkkynyt, että sellaisen minäkin haluan.
Taloprojekti sujui paljolti omin voimin, mutta apua ja asiantuntijoitakin tarvittiin.
Hankkeen alkuhommia oli kunnon hirsien etsiminen. Järeä tavara oli hakusassa.
– Selvisi, että Suomessa puut juodaan 80-vuotiaina. Lopulta sain tavaran hankittua, eikä talossa ole hirtenä yhtään alle 110-vuotiasta puuta.
Kierrätysmateriaaleja on käytetty mahdollisuuksien mukaan. Monella tapaa ekologiseksikin Hämäläinen taloaan kehuu ja lupaa kestoikää vähintään 500 vuotta, kunhan katosta pidetään huolta. Lopulta jätteet voi sitten polttaa.
– Rakennusvaiheessa kului lähinnä vain hikeä ja mopobensaa. Kiire piti unohtaa ja edetä voimien mukaan.
Sisäseiniä mies piilusi lohenpyrstölle nelisen kuukautta. Touhussa ehtii pähkäilemään elämänmenoa ja entisaikojakin.
– Minä jotenkin tykkään kaikenlaisesta vanhasta ja perinne kiinnostaa. Pari maamoottoriakin on tullut hankituksi.
Hämäläinen lähti pian Koivistoon muutettuaan mukaan kylätoimintaan ja on nyt kyläyhdistyksen puheenjohtaja.
– Kun innostun johonkin niin painan asian eteen täysillä.
Uusia haasteita tuo valinta yhdeksi Valtakunnan virallisista kylähulluista. Tittelin haltijoiden tehtävänä on innostaa ihmisiä maaseudun kehittämiseen luovalla otteella.
– Kylähullu voi kannustaa ihmisiä olemaan aidosti ja rohkeasti oma itsensä. Eletään ja annetaan toistenkin elää.
Kesällä avataan kylähullun konttori ABC-asemalla.
– Siellä voi levittää hyvää mieltä, jutustella ja tuoda esille ideoita yhteiseksi iloksi. Niin kuin Juice aikoinaan sanoi ei ole väliä ollaanko yli taikka alipainoisia, kunhan ollaan tasapainoisia.
Kävit (kylähullu)Matti kattomassa kauan sitten valion pappilan hirsirakenteen kulmia.Saitko sieltä sisäistettyä mitään omaan rakennukseesi?