On taas aika kertoa vähän kuulumisia näin uuden treenikauden ollessa jo täydessä vauhdissa. Kuten on jo tullut todettua, viime kesä oli henkisesti todella raskasta aikaa. Kausi meni suomeksi sanottuna ihan päin ”sitä”.
Viime kauden piti olla ensimmäinen kausi, jolloin tavoitteena oli saavuttaa jotain ”suurta” pikkuhiljaa kehittyneelle urheilu-uralleni. Kesäkuussa tullut takareisivamma kuitenkin pilasi haaveeni 19-vuotiaiden MM-mitalista ja jopa mahdollisesta kultamitalista.
Jouduin katsomaan nuo kisat kotisohvalta toipilaana, ja täytyy todeta, että helppoa se ei ollut. Kun näin lopputulokset, että kulta vietiin reilulla 74 metrin heitolla, teki mieli heittää tietokone seinään. Onneksi kone oli äitini sylissä sillä hetkellä.
No, se on ollutta ja mennyttä, vaikka kuulenkin vielä pientä leikkimielistä vinoilua, että olisiko kannattanut heittää terveenä viime kesä. Oikeastaan tämä takaisku antoi vaan lisämotivaatiota harjoitteluun, nyt teenkin harjoittelut sillä mielellä, että ”vielä minä näytän mikä minä olen miehiäni!”
UUSI TREENIKAUSI on lähtenyt kohtuullisen hyvin käyntiin. Välillä takareisi antaa kuitenkin merkkejä, että pitäisi rauhoitella vähän treenaamista, koska minähän teen kaiken aina ”kinnusmaisen” täysillä. Vielä vähän alitajunnassani välillä mietin, miten takareisi reagoi vähän missäkin liikkeissä/treeneissä.
Voimaa olen saanut aika paljon, varsinkin yläkroppaan. Tämä johtuu varmaan siitä, kun en kesällä ja alkusyksynä pystynyt jaloilleni paljoa tekemään, niin purin harmitukseni aina punttisalilla ylä- sekä keskikropan pumppailuun.
Antti Ruuskanen sai Tanhuvaaraan urheiluopistoon sparraajikseen Toni Sirviön, Joel Karjalaisen ja Jami Kinnusen. Oikealla Ruuskasen valmentaja-manageri Jarmo Hirvonen.
Jotain positiivistakin on syksyn aikana tapahtunut. Euroopan mestari Antti Ruuskanen pyysi minua hänen kanssaan harjoittelemaan Tanhuvaaran urheiluopistolle Savonlinnaan. Oli todella hienolta päästä treenaamaan sen tasoisen urheilijan ja upean persoonan kanssa.
Mukaan kelpuutettiin myös minua muutaman vuoden vanhempi heittäjä. SUL:n valmennuskuvioista en tippunut pois, vaan pääsin nuorten maajoukkuevalmennettaviin. Tämä oli myös positiivista kuultavaa ja antaa lisämotivaatiota syksyn treeneihin!
ENSI KESÄN kilpailukaudella riittää myös kovia tavoitteita. Tavoitteet eivät ole yhtään pienentyneet, vaikka pieni takapakki viime kausi olikin.
Päätähtäimessä ovat 22-vuotiaiden EM-kisat Tallinnassa ensi kesänä. Kisoihin valitaan kolme heittäjää. Tavoite on realistinen, ja olen valmis tekemään kaikkeni sen eteen, että sinne pääsisin!
Ensi kesänä olen vasta 20-vuotias eli niihin kisoihin vielä kaksi vuotta alaikäinen. Mutta siitä kaksi vuotta eteenpäin olen täysi-ikäinen niihin kisoihin ja silloin voisin jo tavoitella 22-vuotiaiden Euroopan mestaruutta! Haaveilen siitä kyllä jo nyt…
Mutta kaikista tärkein tavoitteeni ensi kaudelle on se, että säilyisin terveenä koko kauden ja pääsisin heittämään ehjän kisakauden. Totta kai pienet vaivat kuuluvat asiaan, mutta ilman isompia ongelmia pääsisin todella näyttämään mihin pystyn! Opiskelunikin Äänekosken lukiossa ovat jo loppusuoralla ja valkolakki olisi tarkoitus asettaa päähäni ensi keväänä.
Halu heittää on todella kova ja se kasvaa kasvamistaan koko ajan. Tavoitteeni on olla joskus maailman parhaimpien keihäänheittäjien joukossa ja tiedän, että siihen pitää tehdä suunnattomasti töitä. Olen henkisesti valmiimpi vuosi vuodelta tekemään suunnitelmallisesti pitkäjänteistä työtä intohimoani ja tavoitettani kohtaan.
Hyvää pikkujouluaikaa kaikille!
JAMI KINNUNEN
