Torstaina Suolahtisalissa irti päästetty Pirkka-Pekka Petelius ei jättänyt kylmäksi.
Takki valmiiksi auki estradille koikkelehtinut Petelius sai syttymään heti. Jos olisin laulusolisti ottaisin orkesteriini kapellimestariksi, kitaraan ja stemmalaulajaksi Sami Pitkämön. Kitaraan Teemu Viinikaisen, kosketinsoittajaksi Mikael Myrskogin, bassoon Ville Herralan, lyömäsoittaksi Mamba Assefan ja rumpaliksi Ville Pynssin. Tämä seitsikko eli Irti -orkesteri oli rautaa ja jautaa yhtä aikaa. Varsinkin Viinikainen erottui joukosta lötköpipossaan varsin hurmaavana ja uskomattoman monipuolisena soittajana.
Koko kansan tuntema hahmo nimeltä Petelius äityi häikäilettömästi flirttailemaan yleisönsä kanssa. Eturivissä istuneet naiset saivat Peteliukselta huomiota jopa lähikontaktin puitteissa. Välillä hän istahti kuuntelemaan kuulijoiden joukkoon ansiokasta orkesteriaan ja rupatteli siinä sivussa omia kuulumisiaan. Seuraavassa hetkessä hän ponkaisi halaamaan fanejaan kesken Viinikaisen kitarasoolon. Tykkäsin.
Punaisissa mokkakengissään ja sinisessä puvussaan jamespotkukelkkamaisia liikkeitä suorittanut Petelius hymyilytti suupieliä korviin saakka. Hän on kynäillyt vuosien saatossa enemmän tai vähemmän omasta elämästään kertovia lauluja. Laulut polveilivat rakkauden ja huolettomuuden välillä. Liikutuksen kyyneliltä ei vältytty yleisössäkään, kun pappa-Petelius lauloi ensimmäisen lapsenlapsensa Joelin nimiäisiin kirjoittaman laulun. Toki kuulla saatiin selkäytimeen syöpyneet Velipuolikuun tunnari Muistan sua Elaine ja Siperia.
Itseironiaan heittäytynyt Petelius ei välittänyt vaikka lanne ei notkea olekaan. Eikä ne tanssiliikkeetkään ja jalkatyöskentely välttämättä päivän valoa kestä. Eikä se äänikään aina niin puhtaasti soinut. Petelius kertoi laulunopettajansa hänelle sanoneen äänensä olevan kuin perskarva: ohut ja epäpuhdas. Mitä väliä, heittäytymisen voima kompensoi jos sellaiseen muka olisi tarvetta. Mietityttämään jäi oliko Peteliuksen ruoto kipeänä aamulla? Vähemmästäkin touhuamisesta voisi olla.
Vielä yksi tärkeä: Myös Petelius kehui Suolahtisalin. Hän muistutti että Äänekoskella on hieno konserttisali jossa upea akustiikka.
Marjo Steffansson
Voi pojat mikä orkesteri kaupan päälle!
