Äänekoskella voi löytää arrteen, jos osaa etiä oikeasta paikasta.
Ennen muinoin Äänekoskella kuljetettiin silkkaa rahaa ja arvoesineitä, kun nykyään matkassa on vain muovikortteja. Hukkunutta ja piilotettua entisajan aarretta ei voi kuolettaa, vaan ne odottavat yhä kätköissään löytäjäänsä ! Minnepäin aarteenmetsästäjän kannattaa huipputekniset kartoituslaitteensa ja sinnikkään uurastuksensa Äänekoskella viedä?
1. Pyyrinlahti
Seudun ensimmäinen vaurastuneiden paikka oli 1500-1600-luvulla Pyyrinlahti, jonka pelloilta on löydetty paljon yksittäisiä rahalöytöjä. Kun muualla oli taloissa 1-2 lehmää, oli Pyyrinlahdella taloja, joissa oli lähemmäs 20 lehmää – silloisen Keski-Suomen rikkaimpia! Lisäksi oli käräjätalo, jonka lähistölle piilottivat rahojaan niin sakotettaviksi tulevat kuin oikeuden päätöksillä äkkirikastuneet, jotka eivät uskaltaneet viedä rahojaan kotiin asti. Koska rahoja on löytynyt hajallaan useampia eri ajoilta, jossakin voi olla ehjiäkin raharuukkuja. Kutkuttavaa on, että Suomessa erittäin harvinainen 1600-luvun yksittäinen kultadukaatti ei ole vielä löytänyt kavereita.
2. Kömi
Konginkankaan kirkonkylän keskustasta reipas sata vuotta sitten löytynyt ristiretkiaikainen hauta sisälsi muun muassa nykyisen Konginkangas-korun mallisoljen ja lukuisia muita pronssiesineitä kahden vainajan lisäksi. Rahaa ei ollut, vaikka juuri raha oli mystiikaltaan ylivertainen ja haudattiin usein mahtihenkilöiden mukana. Jos haudanryöstäjät eivät ole rahoja löytäneet, voi Salen tai Lottalan nurkilta löytyä kaukolämpöputkien lisäksi niin vanhoja rahoja, ettei niitä oikein rahoiksi tunnistakaan?
3. Mämme
Mämmeltä on jo 80 vuotta sitten löytynyt viikinkien käyttämä koru, joten itämaiset hopeiset ryöstörahat ovat saattaneet tulla tyrkylle? Muutenkin Kevätlahden rannat ovat olleet monenlaisten historiallisesta asutuksesta kertovien löytöjen paikka aina kivikaudelta alkaen. Kaikki tuntevat tarinan Tyttöinsaaresta, jonne kaksi rikasta balttilaista aatelisneitoa riutui veneen karattua. Toinen pelastui Mämmen taloon ja tästä on todisteena vanha ranskalaismallinen emalikoru ja 300 vuotta vanha signeerattu mortteli. Paras aarre on kuitenkin Mämmensalmen pohjassa, jonne 1874 hukkui parvi Arkangelista tulleita talonpoikia, jotka lehtiuutisessa mainittiin laukkuryssiksi ja perimätiedon mukaan mukana oli myös munkkeja arvokkaine matkatavaroineen ilmeisesti pakomatkallaan. Hukkuneet olivat: Alexis ja Iwan Iwanoff, Leantio Mullio, Iwan Bogdanoff, Otkin Danilowitsch, Wasili Rattio sekä etunimeltä tunnetut Alexis ja Mikko sekä Juho Laajaniemi. Pelastuneet olivat Matti Itsalon lisäksi Nikolai Mullio, Wasili Klementje ja toinen Mikko-niminen. Tätäkin aarretta etsittiin aikanaan kiivaasti, mutta etsintä lienee unohtunut jo ennen urheilusukeltajien aikakautta.
Aarne Wessman kirjoitti aikanaan tarinaksi muistitiedon toisesta tapauksesta 1700-luvulta, jossa ilmeisesti Isonvihan aikaan venäläispartio pakotti viemään Mämmensalmen yli veneellä, joka kaatui myrskyssä ja vain soutajapoika pelastui uimalla. Tarinaan liittyy Mämmen talosta tieto, että partion tulon pelossa isäntä ahkerasti piilotti peltoon plootujaan eli senaikaisia isoja metallirahoja.
4. Hietama
Harvinainen eränkäyntialueen rajapaikka on merkitty vielä 1700-luvun karttoihin Hietaman Ukonsyrjänharjun kylkeen. Perimätieto kertoo, että paikalla olisi vielä 1800-luvulla jopa uhrattu. Vanhat rajapaikat ovatkin usein tällaisia taikuutta ja jumaluutta kantavia, joihin kansa suhtautui varsin vakavasti. Kun kohdalla on vielä selittämätön maakumpu, voidaan palata vaikka norjalaisiin saagoihin siitä, miten Suomen ja Vienan palvontapaikoissa oli usein kultaa ja hopeaa, johon ei kukaan uskaltanut koskea – paitsi vierasuskoiset ryöstäjät.
Samaan syssyyn voisi tutkailla Pyhäjärven Palavalahtea ja Palavalammesta Kuhnamoon laskevan puron molempia suita – ”palava” kun on myöhemmin ymmärretty ”palvonta” –sanan alkuvaiheeksi. Onpa Pyhäjärvessä Kärääsaarikin koluttavaksi, Äänekosken mahtavimpiin kuuluvan Vasavuoren katveessa.
5. Mäkikylä
Hietama päättyy etelässä suuriin metsiin, joissa ensiksi pitää mainita korukiviesiintymä, jota ei ole löydetty paria irtokiveä lukuun ottamatta. Kyseessä on punainen, läpinäkyvän kirkas granaatti, joka voi tyypillisilta graniittipelloilta löytyä litiummineraalin kautta. Mahtaako kivikunnan harrastajissa olla innokkaita etsijöitä?