Kadonneen kauppalanväen jäljillä


Markku Waris iloitsi Nuoruuden Suolahti- ryhmäläisten innokkuudesta saapua tapaamaan ystäviä vuosikymmenten takaa.

13.9.2017 Facebookiin Markku Wariksen perustaman Nuoruuden Suolahti -ryhmän jäsenet irrottautuivat somemaailmasta ja tulivat tapaamaan toisiaan livenä Suolahden sataman Majakkaan. Markku Waris laski, että lauantaina paikalle tuli noin 300 nuoruuden suolahtelaista.

 

Ryhmän perustamiseen oli Wariksella yksi syy: hän halusi luoda yhteyden nuoruudenaikaisiin tuttaviin ja ystäviin. Ryhmän suosio tuli Warikselle suurena yllätyksenä. Jäseniä on nyt 1300.

– Halusin kuulla kuulumisia ja muistoja lapsuudesta sekä nuoruudesta. Ei mennyt kuin kahdeksan kuukautta, niin ryhmässä oli jäseniä jo tuhat! En voinut kuvitellakaan, että tästä tulee näin suosittu.

Ryhmään pääsyyn tarvitaan pääsylippu, ja se on suolahtelaisuus.

– Olen joutunut hylkäämään yli 200 pyyntöä. Heillä ei ole mitään yhteyttä Suolahteen. Ihmiset haluavat liittyä joukkoon, kun ovat kuulleet, että nostalgisten kuvien lisäksi saa lukea mukavia tarinoita ja ajankuvia. Johonkin pitää vain vetää se raja, Waris harmittelee ja linjaa.

 

POSITIIVISEN palautteen kuuleminen laittaa ihan nöyräksi.

– Ryhmässä on yllättävän paljon yksinäisiä ihmisiä, jotka kokevat saaneensa elämänmyönteisyyttä ja avaavat innolla joka päivä tietokoneen ja älyluurin, lukeakseni millaisia postauksia ja kommentteja ryhmän jäsenet ovat laatineet.

Suosion määrä kertoo, että ryhmän perustamiselle oli selkeä tilaus.

– Itselleni parasta antia on tietenkin ollut se, että olen päässyt tutustumaan nuoruuden aikaisiin kavereihin uudestaan. Olen päässyt  kuvien ja kertomusten kautta elämään nuoruutta myös uudelleen. Nykyinenkin elämä on muuttunut ryhmän myötä, ja osaan arvostaa elämää aivan uusin silmin. Olen ymmärtänyt, että jokainen päivä on tärkeä päivä.

 

PALOKASSA asuva, uusiutuvien energioiden parissa työtä tehnyt ja vuosi sitten eläköitynyt Waris on yhä huippukunnossa. Vapaaehtoistoiminta haukkaa siivun eläkeläisen allakasta.

– Käyn auttamassa vanhuksia ja yksineläviä: vaihdan lamppuja, viritän televisiokanavia näkyviin ja autan muissa pienissä askareissa. Tällainen vapaaehtoistyö on todella antoisaa.

Suolahti ei ole Wariksesta lähtenyt, vaikka mies on asunut jo kymmeniä vuosia muualla.

– Ajan usein auton tuohon Wanhan Aseman kulmalle ja käyn kävelyllä ihastelemassa Keitelettä ja nuoruuden maisemia. Vuosi vuodelta mieli tulee surullisemmaksi, kun huomaa keskittämisbuumissa palveluiden katoavan pois. Niitä vanhempia ihmisiä käy jo aivan sääliksi, kun joukkoliikennekään ei kulje toimivasti. Olisin toivonut, että kaupunki olisi kuntaliitosten myötä kantanut vastuunsa jokaisesta Äänekosken kolkassa asuvasta.

 

LÄMPIMIÄ muistoja riittää. Turvallinen asuinympäristö, valtava joukko ystäviä, saavutukset koripallossa. Lista on pitkä. 65-vuotias Waris muistelee Suolahden aikoja suurella lämmöllä.

– Vaikka politiikka näytteli suurta osaa, ei se kaveripiirissä näkynyt. Työläisperheen ja johtajien lapset leikkivät  – ja saivat leikkiä sulassa sovussa. Kavereista kannettiin huolta, yhteisöllisyys näkyi, vaikka sitä sanaa ei edes silloin ollut olemassakaan.

Markku Waris syntyi Suolahdessa vuonna 1953 Järvisen taloon, josta tuli myöhemmin matkustajakoti.

– Olin kolmevuotias kun perheemme muutti Urheilutalon alakertaan. Asuin siellä vuoteen 1978 saakka. Pelasin SU:n paidassa koripalloa ja voitin suomensarjan korikuninkuuden vuonna 1980. Se on edelleenkin historiankirjoissa, sillä otteluissa keskiarvoni oli 33,6 pistettä.

Nuoruuteni Suolahti -ryhmään mahtuu mukaan, mutta suolahtelainen olla pitää! Waris lupaa, että ryhmä kokoontuu taas ensi kesänä.

– Lauantaina nähtiin aivan upeita kohtaamisia, Waris huokaa onnellisena.

Vastaa