Aatulan tilalla on melkoinen luonnonkukkatarjotin, joka kiinnostaa vuodesta toiseen.
– Huomasitteko tullessanne tien varressa harakan- ja kissankellot, kysyi luonnonkukkaretken opastaja Hannu Kumpulainen.
Ja olihan kukat huomattu, myös pulskaneilikka, joka pistää varmasti kulkijan silmään. Navetan kupeella kasvaa vielä komea Ukonkello, joka vasta on kukkimaan pääsemässä.
Suolahdessa Teollisuuskylän takana olevan Aatulan erikoinen luonto on vuosisataisen laiduntamisen tulosta. Aatulan kasviekologian ”grand old man” Osmo Mikkonen oli huolestunut huonosta tuloksesta kimalaistukimuksessa, jonka yliopiston tutkijat olivat nyt tehneet kahteen kertaan Aatulan pelloilla. Kahdesta 120 metrin testikävelystä löytyi ensimmäisellä kerralla vain kaksi kimalaista ja myöhemmin kesällä kymmenen. Tosin kimalaisten esiintymisessä on vielä tasaantumista, talvimenestyksen ehkä antaessa synkimmän kuvan. Hakaa hyvässä kunnossa pitävä Onni-hevonen halusi myös keskustella kasvien hyvinvoinnista.
KOTISEUTUYHDISTYKSEN perinteikäs luonnonkukkaretki oli tänä vuonna siirretty keskemmälle kesää, joka tekikin siitä mielenkiintoisen aiemminkin mukana olleille. Uusille kävijöille runsaus kävi jo ylitsevuotavaksi, sillä niin paljon luonto Aatulan tilalla hellii erilaisia kasveja.
Kun alkukesällä on usein nähty pesiviä eläimiä, nyt päästiin oikein kunnolla kasvikuntaan. Myös reitti poikkesi edellisvuosista. Aina paikalla opastamassa oli myös Mikkonen, joka tosin kertoi, että kun yliopisto tutki hevoshaan kasveja muutamalla koealalla, se syynättiin kolme eri kertaa kesän kuluessa – ja aina löytyi kymmenittäin uusia kasveja. Kotiseutuyhdistys harkitseekin, josko Luonnonkukkapäivä järjestettäisiinkin jatkossa kolmesti kesässä – varsinkin kun kiinnostuneita riittää joka kerta.
HANNU KUMPULAINEN oli varsin vaikuttunut kauniin ja suurikukkaisen luhtalemmikin runsaudesta rantatöyräillä. Pirkanmaalla tutumman luhtalemmikin kukat ovat luonnonvaraisten lemmikkiemme suurimmat, jopa toista senttimetriä. Kun Kuhnamon rantahiekkoja vielä säesti juuri kukkaan puhjenneet laaja-alaiset keltaiset rantaleinikit, oli keskikesän retki värikylläinen. Kumpulaisen mukaan kuivuus on laittanut suurimmat harvinaisuudet tältä kesältä säästöliekille, mutta täällä varsin harvinainen nuokkurusokki on puhkeamassa kukkaan kuun lopulla laajalla alueella Aatulan rantamilla. Tätä asterikasvia tavataan enimmin Seinäjoki-Kauhavan ja Uudenmaan seuduilla. Sen sukulaisiakin kovasti halutaan puutarhoihin, mutta nuokkurusokki on ainoa joka ”nuokkuu” nöyränä.
Yli metrin halkaisijan pihlaja on menettänyt talvella suuren oksan, mikä on Kumpulaisen mielestä sääli, sillä pihlaja harvoin saavuttaa sadan vuoden ikää, ja tämä on ainakin 150-vuotias. Mutta luonto opettaa elämänkiertoa ja komeita kääpiä on Aatulan puissa, vaikka pöllö ei tänä vuonna pesää tehnytkään.
ILOINEN ja kierrokseen tyytyväinen joukko saapui kysymyksiä täynnänsä Aatulan navetalle, juuri kun alkoi sataa.
– Merkillinen taika tuossa Kotiseutuyhdistyksen retkessä on, sillä tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sade väistyi juuri klo 12-14 väliseksi ajaksi – oli jopa helteinen hetki, ja mehutarjoilu maittoi, kotiseutuyhdistyksessä lasketaan.
TIMO ENÄKOSKI
