Kauniit joulukortit lumoavat vuosienkin jälkeen


Äänekoskelaiselle Hannu Piiloselle on kertynyt vuosien mittaan iso pino Martta Wendelinin postikortteja. Hän arvioi, että mielikuva suomalaisesta joulusta nojaa paljolti vuosina 1893-1986 eläneen taiteilijan joulukortteihin.

Martta Wendelinin taiteilemat joulukortit edustavat Hannu Piiloselle ihanaa suomalaista joulutunnelmaa ja perinnettä.

 

– Minua nämä Martta Wendelinin joulukortit ihastuttivat jo pikkupoikana. Sainpa niitten takia ihan selkäsaunankin, muistelee Äänekoskelainen Hannu Piilonen lapsena kokemaansa joulukorttiseikkailua.

Kortteja ostettiin 1940-luvulla ovelta ovelle kiertäviltä kauppiailta ja sellaisen matkaan pikku-Hannu lyöttäytyi joulun alla moneksi tunniksi, niin että kotona Hämeentien varressa jo hätäännyttiin, kun poikaa ei löytynyt ja ilta lähestyi.

– Kun se korttikauppias levitti ne ihanuudet keittiön pöydälle valittavaksi niin siinä jotenkin lumoontui. Niitä ihanuuksia piti mennä katsomaan naapuriinkin ja talo talolta seurasin sitten mukana.

Lopulta tuli kotikin mieleen, kun kauppias lopetti siltä päivältä ja lähti kohti kortteeriaan.

– Piiskaahan sitä siihen aikaan semmoisesta retkestä sai.

Tapahtumasta jäi ikuiset muistot ja piiskasta huolimatta mukavat jäljet mieleen.

– Ihania ovat Wendelinin postikortit edelleenkin, vakuuttaa jo pitkään eläkkeellä ollut mies ja esittelee korttiaarteitaan vuosikymmenten mittaan kerätyistä paksuista nipuista.

Hyvä mieli

Hannu Piilosen mielestä suomalainen joulukortti on aidoimmillaan ja vaikuttavimmillaan Martta Wendelinin tekemä. Myös Rudolf Koivun ja ruotsalaisen Elsa Beskowin kortit ovat hienoja, mutta eivät ihan vedä vertoja Wendelinille.

– He olivat enemmän satukirjojen kuvittajia ja mestareita siinä.

Kauneimmat korttinsa Wendelin taiteili Piilosen mielestä 1940-luvulla ja 1950-luvun alkupuolella.

– On jännä juttu miten ne vaikuttavat katsojaan edelleenkin. Uusintapainokset ovat taas kysyttyjä, vaikka eletäänkin älykännyköiden ja sähköisen viestinnän aikaa.

Hän kertoo lähettelevänsä kortteja edelleenkin niin jouluna kuin muinakin postikorttipäivinä, niitähän riittää. Ja tietenkin Wendelinin!

– Ne tekivät minuun lapsena niin suuren vaikutuksen, että haluan muidenkin saavan samanlaisen mukavan tunteen.

Nykyaikana kuvia vilisee joka puolella. Piilosen mielestä olisi syytä välillä pysähtyä ja rauhoittua hyvän taideteoksen ääreen. Vaikkapa pienen postikortin.

– Minun mielestäni on etenkin lasten on hyvä kokea ilo ja ihastus hienosti taiteiltuun ja puhuttelevaan postikorttiin.

Hän pohdiskelee, että takavuosina taisi korttien lähettely oli suhteellisesti halvempaa.

– Semmoinen huoli tässä on, että jos postimaksut kovasti nousevat, kuihtuu koko korttiperinne.

Keräilykärpäsen purema

Piilonen kertoo, että keräilykärpänen puraisi häntä jo lapsena.

– Ensin keräsin tulitikkuaskien kansia, ne kun olivat ilmaisia ja helposti saatavilla. On niitä vieläkin tallessa.

Sitten tulivat vuoroon kortit ja vuosien varrella monenmoiset muut keräilykohteet. Vanhat asiat ovat  kiinnostaneet nuorukaisesta asti ja museot vetävät miestä puoleensa.

– Monesti reissussa ollessa on harmittanut, kun muut porukat ovat lähdössä jo museosta pois ja minä vasta aloittamassa kierrosta.

Ääneseudun ihmisistä ja tapahtumista hän on saksinut lehdistä pitkän rivin leikekirjoja. Ison omakotitalon yläkerrassa Kirkonmäellä on paikallisesta ja laajemmastakin elämänmenosta lukuisin esinein kertova kotimuseo.

Mieleisiä Aarteita ovat myös Martta Wendelinin kansikuvittamat Kotiliesi-lehdet, joita niitäkin löytyy kätköistä melkoinen nippu.

– Kansissa kiinnittää huomion kuvien ajankohtaisuus ja liittyminen vuodenajan eri tapahtumiin.

Wendelinin kortteja Piilonen on kerännyt aihepiireittäin. On maisemia, tonttuja, ihmisiä, kukkia, kirkkoja ja lukuisia muita kohteita.

– Äänekoskella on muutamia muitakin Wendelinin kerääjiä. Yhdessä saataisiin esille varmaan usean sadan kortin näyttely, Piilonen pohtii.

TEKSTI JA KUVA: LASSE HÄMÄLÄINEN