Kun muut piiloutuvat myrskyn edellä sisätiloihin, suuntaa Aarne Hämäläinen rannalle lauta kainalossa.
Leijalautailu on elämäntapa: välineet ovat aina mukana, hyvää tuulta odotetaan herkeämättä ja elämystä etsitään pitkienkin matkojen päästä.
Järvellä ja varsinkin aavalla merellä parantalalainen Aarne Hämäläinen viihtyisi takuulla useammin, jos vain kolmivuorotyö Metsä Fibren linjastolla antaisi helpommin tilaa lautailupäiville.
– Tässä huuhtoutuvat sellun purut nenästä tehokkaasti, pian kymmenen vuotta leijan vetämänä viihtynyt Aarne nauraa.
Innostus laineiden kesytykseen syttyi jo nuorena poikana, kun naapurin apteekkari tarvitsi paria ostamalleen tandemimalliselle purjelaudalle. Sen jälkeen mieli on vetänyt vesille.
KESKISUOMALAISESSA tehdaskaupungissa vesiurheilu on melko yksinäistä puuhaa. Aarnen lisäksi Äänekoskelta löytyy tiettävästi vain yksi aktiivinen leijasurffailija.
Toisaalta, eivät lautailupaikatkaan tällä suunnalla aivan ideaaleja ole. Eräälläkin Vajaakosken Leppälahden reissulla suuren leijan narut sotkeutuivat jo rantapusikkoon niin pahasti, että päivä päättyi tunnin uintimatkaan vastakkaiselle rannalle.
– Ja kerran Lohtajalla leija karkasi sähköjohtoihin. Näitä sattuu, mutta epäonnisemmatkin reissut ovat hyviä kokemuksia! Tässä lajissa on aina lisää opittavaa, Aarne vakuuttaa useampaan kertaan.
Vuoden aikana Keiteleen liplatukseen ja pisimmillään jopa ulkomaille, merenrantojen tyrskyihin, Aarne ehtii laudallaan kaikkiaan noin 30 kertaa. Talvisin hän kiitää leijansa vetämänä järven jäällä.
ITSENSÄ HAASTAMISEN lisäksi Aarne nauttii leijalautailijan käymästä kamppailusta luonnonvoimia vastaan.
Intohimoiset harrastajat vahtivat sopivaa tuulta jatkuvasti. Sitä pitää olla tarpeeksi leijan alle mutta ei hallitsemattomaksi puhuriksi asti.
– Purje- ja leijalautailun välissä oli pitkä tauko, kun pelasin vain golfia. Tuulisina päivinä kentällä huomasin haaveilevani vesille lähdöstä, Aarne muistelee.
Eikä ihme. Maakravun on vaikea kuvitella sitä vapauden tunnetta, kun leija hyppäyttää lautailijaa aaltojen harjalle tai kuljettaa pitkin järvenselkää kuvankauniissa Suomen kesässä.
TiesiX?
– Leijalautailu kehittyi 90-luvulla Havaijilla, kun surffaajat jahtasivat aaltoja. Aarne Hämäläinen sen sijaan kesyttää pienempiä laineita paikkakunnalla Kovalassa, Hankalassa ja joskus Summasaaren lähettyvillä.
– Tuulesta voimansa keräävä suuri leija kuljettaa harrastajaa niin laudalla, suksilla kuin luistimillakin. Järvellä leijasurffaaja pääsee noin 70 kilometrin tuntivauhtiin, talvella luistimilla jopa sataseen.
– Lajin harrastaminen ei katso ikää. 52-vuotias Aarne tietää sekä alle kymmenkesäisiä että lähemmäs 80-vuotiaita lautailijoita.
– Itsekseen ei kannata leijalautailua kokeilla. Turvallisin tapa aloittaa on kurssin kautta tai vähintään kokeneen harrastajan ohjeistamana.
