ÄKSän Ruokasaarnaajana tunnettu keittiömestari ja kauppatieteiden maisteri Jari Rossi teki urallaan täyskäännöksen. Suomessa ja ulkomailla kokkina ja keittiömestarina kattiloita kalistellut sekä opettajan hommia tehnyt mies päätti vielä ”vanhoilla päivillään” vaihtaa alaa. Nyt hän on linja-auton kuljettaja.
Jari Rossin tähänastinen työhistoria on pitkä, laaja ja värikäs. Ennen kuin työn syrjään pääsi käsiksi, kävi Jari Äänekosken ammattikoulussa ravintola-alan kaksivuotisen peruslinjan. Aloitusvuosi oli 1977. Jyväskylän ravintola-alan oppilaitos koulutti kokkeja, ja Jari päätti lähteä jatko-opinnoille vuodeksi. Kokin tutkinto oli plakkarissa vuonna 1983.
– Työmarkkinoilla oli silloin oli sellainen tilanne, että sai valita, mihin halusi mennä töihin. Jyväskylän Kirkkopuiston Raatikammarissa valmistin lounasruokaa talon ainoana miehenä. Työmarkkinat-lehdestä bongasin Espoossa sijaitsevan Hotelli Lepolammen, joka etsi kokkia. Maisema vaihtui, ja sain esimieheksi savolaisen vääräleuan, keittiömestari Puumalaisen, Jari muistelee uransa ensiaskeleita.
Jari majoittui korpihotellin huoneissa vuoden päivät.
– Keski-Suomi kiinnosti enemmän. Hotelli Cumulus haki kokkia Jyväskylään ja Lepolampi jäi taakse. Itävaltalainen hotellin johtaja kysyi ensimmäisenä: ”osaatko tehdä kastikkeita?”. Sanoin, että osaan, mutta jos en osaa mä opettelen. Sain heti kättelyssä vuoromestarin tehtäviä, se oli kova juttu vasta pari vuotta aiemmin valmistuneelle, Jari huokaa.
Ketjuravintolat tulivat pinnalle -80-luvun puolivälissä ,ja Cumulus alkoi kehitellä Huviretki-konseptia.
– Ajattelin heti, että minustako muka pitsan paistaja! Keittiömestari vinkkasi minulle paikkaa Norjan Bergeniin, SAS-hotelliin.
Kesäkuussa vuonna 1986, vaihtui keittiö ja maa. Jari pääsi sisään huippuhotellin keittiöön, vieläpä aivan uuteen ja nykyaikaiseen. Hotellissa oli neljä ravintolaa.
– Porukka oli kansainvälistä, keittiössä oli edustettuna Irlanti, Ranska, Itävalta, Saksa, Ruotsi ja mä. Palkkaus oli paljon parempi kuin Suomessa, ja bonuksena sain oppia paljon uutta ruoanvalmistuksen saralla. Mua alkoi ottaa päähän, kun Bergenissä satoi vettä koko ajan: seitsemän kuukauden aikana aurinko paistoi kolmena päivänä. Päätin vaihtaa kaupunkia ja menin Osloon neljäksi kuukaudeksi, SAS:n lentokenttähotelliin.
Jari palasi Jyväskylän Cumulukseen, joka oli täysin remontin alla, keittiötä myöten. Hänen kaverinsa tiesi Suonenjoen Mansikkapaikan etsivän kokkia kesäksi.
– Olin kesän -88 Suonenjoella, kunnes alkoi Jyväskylästä kuulua huhua, kuinka ravintolakoulun opettaja Esa Arola on perustamassa Hotelli Yöpuuta ja ravintola Pöllöwaaria, ja koko henkilökunta on haussa. Menin reteesti shortsit jalassa työhaastatteluun, jälkeenpäin kuulin, ettei asuvalintani ollut paras mahdollinen. Sain kuitenkin työn, ja aloitimme kantamalla huonekaluja sisään, laittamalla verhot ikkunoihin. Konsepti oli selkeästi toisenlainen, ja tiesin, että yritys tulee menestymään.
Jarista tehtiin Pöllöwaarin keittiömestari.
– Alku oli hurjaa, kun sekoilimme pari viikkoa tietämättä mikä on ravintolan liikeidea. Laitoimme vain ruokaa lautaselle. Järjestelmällinen ja organisoitu keittiöhomma alkoi kuitenkin sujua nopeasti, ja tarjosimme fine dining -ruokaa, eikä se ollut mikään tiedostettu tarkoitus. Teimme yksinkertaisesti hyvää ruokaa, jonka asettelimme lautaselle kauniisti ja tarjoilimme sen valkoisilla liinoilla verhotuille pöydille, joita koristivat kristallit ja hopeat. Jyväskylän liike-elämä otti ravintolan hyvin haltuunsa.
Jari koki, että nyt hommaa tehtiin ammatikseen ja intohimolla. Vastuuta piti ottaa ja työ oli inspiroivaa, kun luovuutta sai vääntää niin paljon kuin sielu sieti. Kukaan ei sanonut miten pitää tehdä tai mitä ei saa tehdä. Ammatillinen vapaus oli uusi ja hieno kokemus.
– Päivät venyivät järkyttävän pitkiksi, kunnes saimme palkattua keittiöön lisää porukkaa. Pöllöwaarin aikana ravintola sai Paistinkääntäjien kilvet ja Jari Chef Rotisseurs -käädyt. Ne tuli noutaa Ranskasta, Deauvillen kaupungista.
Jari suoritti työn ohessa ravintola-alan esimiestutkinnon. Kahdeksan vuoden jälkeen, vuonna 1996 alkoi motivaatio hommaan olla haussa. Hotelli Alexandrasta tuli työpuhelu, ravintola Fransmanni ja Franseska halusivat käyttöönsä Jarin ammattitaidon ja kokemuksen. Myös opiskelu New Yorkin kulinaarisessa Instituutissa (CIA), sekä ruokaileminen kaupungin parhaissa ruokaravintoloissa opettivat paljon. Neljä vuotta, ja virkavapaus koulutukseen. Jari valmistui ammattikorkeakoulusta ravintola-alan opettajaksi.
– Pääsin päivätöihin opettajan hommiin. Opetin restonomeille palvelun ja johtamisen koulutusohjelmassa käytännön työtä ja teoriaa. Taustani antoi hyvät eväät tehdä sitä työtä.
Jari teki täysillä tunneilla töitä kolmen vuoden ajan, mutta sitten alkoivat tunnit vähentyä. AMK:n aikana Jari kävi viemässä suomalaista ruokakulttuuria Singaporeen kolmesti tapahtumiin: Modern Finnish Cuisine 2000, Finnis food promotion 2002 ja Finnish Cristmas Food promotion 2003.
– Australian Brisbanessa 2004 tarjottiin kesähelteellä alkudrinkkinä yliopiston porukalle kuumaa terästettyä glögiä, mikä herättikin runsaasti hilpeyttä.
Jari aloitti yliopisto-opinnot yrittäjyys pääaineena ja valmistui kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2014.
– Tätä ennen toimin Jyväskylän aikuisopistossa määräaikaisena opettajana, jonka aikana suoritin näyttötutkintomestarikoulutuksen. Sitten koitti työttömyys ja liiton ja sen jälkeen kelan korvaukset. Kolme vuotta työttömänä oli kova paikka työntekoon tottuneelle. Tuona aikana lähetin yli 70 työhakemusta: opettajan tehtäviä ja muita töitä. Päätin, että nyt riittää. Työhakemusten täyttäminen kypsytti täysin, onneksi aktiivimalli ei ollut vielä silloin voimassa, Jari sanoo.
Jari halusi töihin, ja etsi koulutuksia, joissa työllistyy hyvin. Linja-auton kuljettajia koulutetaan Laukaanhovin takana, Lievestuoreella ja 57-vuotias Jari sujahti sisään koulutusohjelmaan.
– Ajattelin, että miksen mä tota hommaa osaisi tehdä, asiakaspalveluahan sekin on. Koulutus kesti yhdeksän kuukautta ja olin kurssini vanhin. Jari työllistyi heti Jyväskylän Liikenteelle. Linja-autonkuljettajan työ vaatii täydellistä keskittymistä ja vastuuta on paljon. Hänet voi bongata pyörittämässä rattia Jyväskylän keskustassa suhaavissa linja-autoissa. Täytyy sanoa, että kertaakaan ei ole harmittanut töihin lähtö, Jari sanoo.
Samalla luokalla oltiin linja-autokoulussa. Hauska ukko, kiva kun sai töitä!