Äänekoskella 65 vuotta toiminut Keskus-Pukimo sulki ovensa lauantaina 11. maaliskuuta.
Konkurssihakemus vahvistettiin 27. helmikuuta ja liike myytiin ennätysajassa luilleen konkurssiloppuunmyynnin aikana pesänhoitajan johdolla.
Kuolinisku-uutinen oli murheellinen Keskus-Pukimon asiakkaille, mutta ennen kaikkea yrittäjille sekä pitkään myymälän palveluksessa olleille Susanna Onnelaiselle ja Tiina Masalinille. Onnelaisen ensimmäinen palkkanauha on vuodelta 1984 ja Masalinin kaksi vuotta tuoreempi.
– Harvalla on ollut näin pitkä ura saman yrityksen palveluksessa, siitä saan olla vain kiitollinen, Onnelainen huokaa viimeisenä työpäivänään.
Myös Masalinin silmä kostuu. Eniten tulee ikävä ihania asiakkaita.
– Ei tämä ole asiakkaiden vika, eikä kenenkään. Tämä aika on vain sellainen, Masalin huokaa.
Äänekoski on hiljainen kauppapaikka. Alamäki on ollut nähtävissä jo pitkään. Jos asiakkaita ei käy, niin silloin ei käy kauppakaan. Näin se menee, ikävä kyllä.
KESKUS-PUKIMO tuli Onnelaisten omistukseen vuonna 1982. Silloin meni lujaa.
– Tavaraa haettiin tehtaalta suoraan ja kaikki meni mitä liikkeeseen kannettiin. Noin viisi vuotta sitten alkoi myynti laskea tasaisesti niin miesten kuin naisten vaatteiden ja asusteiden osalta, Onnelainen sanoo.
Onnelaiset myivät liiketoiminnan parikymmentä vuotta sitten. Muutto Kauppakadun toiselle puolelle tapahtui joulukuussa 2013 ja ovi kävi entistä harvemmin.
– Tämä on ihana liiketila! Asiakkaat ovat kehuneet ja pitäneet siitä, että tuotteet ovat hyvin ja siististi esillä. Elämän kulku ja muuttuvat tilanteet ovat muuttaneet myös ostoskulttuuria: täällä on kirpputoribuumi ja nuoret ostavat vaatteensa netistä. Valikoima ei voi olla iso näillä myynneillä tämän kokoisella kaupungissa. Enää ei myydä tavaraa pahvilaatikoittain, Masalin sanoo.
Ehkäpä myös muoti-ilmiö KonMari vaikuttaa. Ihmiset haluavat luopua liiasta materiasta ja harkita tarkkaan mitä todella tarvitsevat.
– Heräteostokset ovat vähentyneet. Enää ei pukeuduta työ- ja arkivaatteisiin, vaan sama garderobi toimii tilanteessa kuin tilanteessa, Onnelainen tuumaa.
ENITEN Äänekoskella tullaan kaipaamaan ammattitaitoista palvelua. Pitkänlinjan myyjät ovat saaneet asiakkaista ystäviä ja päinvastoin. Asiakkaiden kanssa on saatu vaihtaa niin ilot kuin surutkin.
– Ollaan oltu psykologeja ja ystäviä. On opittu tuntemaan iso joukko äänekoskelaisia, Onnelainen hymyilee.
Työhön sitoutuminen on näkynyt.
– Tällaisessa myymälässä on aina hommia. Ei ole tarvinnut kännykkää selailla aikansa kuluksi. Me ollaan nyt parhaassa ammattitaidossa ja ikäkin on tuonut hyviä kokemuksia eteen, jota on voinut työssä hyödyntää, Onnelainen ja Masalin nauravat.
MITÄPÄ nyt sitten. Takana on pitkä ura ja edessä asiakkuus TE-keskuksen kanssa. Naiset tuumaavat, että tuntuu hullulta jäädä maanantaina kotiin, kun töitä on saanut tehdä iät ja ajat.
– Aion ulkoilla koiran kanssa ja tehdä kotona suursiivouksen. Olen valoisalla mielellä. Uskon, että vielä joku paikka löytyy, Onnelainen sanoo.
– Pitäisikö testasi sitä KonMaria? Ehkäpä opettelen virkkaamaan pannulappuja. Työn suhteen ei ole vaatimuksia, kunhan jotain saisi vielä tehdä, Masalin toivoo.
Todella harmi. Siinä meni sitten ainoa vaateliike, tästedes käytävä siis Jyväskylässä ostoksila.
Kävin kotiseudulla edellisenä viikonloppuna ja huomasin tuon surullisen näkymän ihan parhaan kaupan ikkunoissa-vaikka olen asunut jo kohta 40v vuotta muualla, olen aina siellä käydessäni täyttänyt vaatekaappiani keskuspukimon mallistosta!Kiitokset upealle ja osaavalle henkilökunnalle-teitä jää kaipaamaan moni kaltaiseni asiakas:) t.Anita Välimaa