Klassikkoteatterissa singahdettiin tulevaisuuteen: Tankki täyteen, Pekko! ansaitsee kaikki tähdet


Klassikkoteatterin 19. kesä antoi ajattelemisen aihetta. Kuvat: Max Steffansson.

Että niinnii, tuota niinnii, mmm, ja makean hämmentyneet naurut päälle. Klassikkoteatterin tuottama tavara on tanakkaa tulkintaa ja ennakoimatonta huikeutta. 

 

Klassikkoteatterin 19. esitys, Tankki täyteen, Pekko! sisälsi maalaisteollisuuskaupunkikomediaa, bollywoodimaisia ja herkkiä musiikkinumeroita, taitavan ”huomaamattomasti” luntattuja repliikkejä, performanssitaidetta, kuvataiteilua, cat walkia, ja epävireisen kakstahtitankin. Työryhmä Tiina Oksanen, Lasse Forsgren ja Mika Lahtinen löivät taas päänsä yhteen ja tuloksi tuli omituinen, mutta hyvänmakuinen soppa. Näytelmän Tankki täyteen, Pekko! juoni ja tarina sijoittuu Äänekosken Rantapuistoon sadan vuoden päähän. Jos oikein ymmärsin (tai kuulin) niin Äänekoskelta löytyi Äkenium Malmiota – ja siinähän sitä sitten olikin jo kerrassaan.

Jos et päässyt paikalle, niin kirjaan tähän ylös jotain, jotta pääset hieman juonesta jyvälle: jättimäisen avolouhosvaiheen jälkeen alkaa Rantapuiston ennallistaminen. Tuolta ajalta on säilynyt arvokas metalliesine. Tarinaan liittyvät sanat: alkuaine, sisäpiirikaupat, kaivoshanke, tuottavuuslaskelmat (jotka hipovat kaupungintalon kattopalkkeja), konsultti sekä yhtiö nimeltä PerCC ja tämän tytäryhtiö PerCCN (joka tietenkin voittaa kilpailutukset ja muut härpäkkeet), ja eikäpä mitään mistään tulisi ilman EU:n ja valtion rahoitusta.

Neljäänkymmeneen minuuttiin sisältyi paljon perässä pysyttyvää. Ajatuksia laukalle saanut esitys höräytti nauruja ennakolta varoittamatta, ja välillä piti pyöritellä silmämunia, miettien missä mennään ja mitä seuraavaksi on tulossa. Oksasen esittämä W.Guula, Mika Lahtisen Normal Case eli Tavallinen Tapaus ja Lasse Forsgrenin Väsy Saarnamies olivat rakastettavia hahmoja joka iikka!

On aivan ykköstä, että Rantapuiston teatterista hävitettiin penkit! Ensi hätkähdyksen ja järkytyksen jälkeen Klassikkotetteri kokosi itsensä ja osaa nyt repiä penkittömästä teatteristaan kaiken ilon naljailun kautta irti. Tykkäsin ihan että mahtavaa!

Mitä siitä jos penkit puuttuu hei, perseenne puudu ei, laulettiin ja tartutettiin mojovasti luikerteleva korvamato yöunta haittaamaan. Katso siis video omalla vastuullasi.

Palle Koikkalan loihtima puvustus ja Mika Lahtisen säveltämä musiikki saa täydet tähdet. Nyt vain pitää jaksaa odottaa kokonainen vuosi, että pääsee katsomaan Klassikkoteatterin 20-vuotisjuhlanäytelmää!

MARJO STEFFANSSON