Kuin Vaahteramäen Eemeli – Nora Tapper toi yksityisnäyttelynsä Taidemuseolle

Konginkankaalla syntyneen kuvanveistäjä Nora Tapperin taidenäyttely Hetkiä, tuokioita avataan Äänekosken Taidemuseolla 15. kesäkuuta.

Kyseessä on ensimmäinen kerta yli 20 vuoteen kun Nora Tapper on koonnut Äänekoskelle yksityisnäyttelyn.
– Tuntuu aika jännältä. Tämä on mun kotikaupunki ja täällä ihan erilailla miettii, mitä ihmiset ajattelee. Kaiken kritiikinkin kokee kovemmin ja henkilökohtaisemmin, kuin esimerkiksi Helsingissä, Tapper sanoo.

Tapper työstää pääasiassa puuta, josta kuoriutuu taiteilijan käsissä mitä erilaisimpia ja kiinnostavimpia töitä aina suurista tilataideteoksista pienempiin ihmisfiguureihin.
– Aloin miettimään, miten itse työstäisin ihmishahmoa. Ensin ne oli pieniä, niihin tuli  mukaan laatikoita ja sitten ne lähtivät suurenemaan. Esimerkiksi Kantaäiti -työn, piti olla alun perin suku, mutta lopulta mieshahmot jäivät suuren naishahmon kupeelle pienemmiksi.

Tapper vertaa itseään leikkisästi Vaahteramäen Eemeliin, joka tunnetusti veisti puu-ukkoja verstaassa, jonne joutui konnuuksien takia häpeämään.
­– Minun on välillä todella vaikea mennä työhuoneelle, minua saa vetää kuin pässiä narussa. Verstashuoneessa olen kuin Eemeli, joka veistää ihmishahmoja. Sinne on hyvä mennä pakoon pahaa maailmaa, Tapper sanoo.

Hetkiä, tuokioita näyttelyssä on esillä myös useita hahmoasetelmia, jotka ovat saaneet inspiraation tai jopa suoran mallin vanhoista valokuvista.
– Ehkä se on niin, että kun ikää tulee niin alkaa kiinnostua enemmän juuristaan. Juuret ovat minulla todella syvässä Keski-Suomessa.

Kiinnostus puun työstämiseen lähti jo 10-vuotiaana kun Nora veisti mummolan läheiselle koirien hautuumaalle uusi puisia ristejä koirille.

– Minulla on vieläkin arpi peukalossa, kun vedin siihen puukolla. Silloin kirosin, etten ikinä enää koske puukkoon. Nyt teenkin töitä enemmän kirveellä, Tapper naurahtaa.

– Amedeo Modiglianin maalauksessa Puu ja talo(1919) etualalla on puu ja takana talo, jossa näkyy vain yksi ikkuna. Talon yksinäinen ikkuna kiehtoi minua ja käissäni muotoutui talo ja puu rinteessä, Tapper kuvailee.

Nämä kaksi teosta Esikoinen ja Uittomiehen perhe ovat puuveistoksia, joiden mallina toimivat Tapperin oman perheen vanhat valokuvat.

Kuvataiteilijaksi tie ei ollut aivan suora, vaan Tapper opiskeli aikansa muun muassa arkkitehdiksi. Lopulta opiskelukavereiden kautta syttyi lamppu, ja haave Kuvataideakatemiaan pääsystä lähti elämään. Tapper ei silti lähtenyt haaveensa perään aivan heti.
– Kun isä sairastui syöpään, se pysäytti. Silloin ajattelin, että minulla on vain tämä yksi elämä elettävänä ja silloin pitää tehdä jotain mistä nauttii. Ajattelin, että jos on tyhmää lähteä taidekouluun, sitten se on tyhmää. Itsepähän kannan seuraukset.

Arkkitehdin hommassahan suunnitellaan, mutta joku toinen tekee. Minulle oli aina tärkeää se itse käsillä tekeminen. En koskaan ole ihan varma, mitä veistoksesta syntyy, vaan ikään kuin ajattelen käsieni kautta.

Ensimmäinen puuveistos on nytkin nähtävillä Taidemuseolla. Laatikko on valtava puinen laatikko, joka on tyhjä, mutta samalla täynnä muistoja.
– Laatikko on isän sahaamasta lepästä, jonka äiti on taaperoinut. Laatikkoa veistäessäni suojasin syntymätöntä lastani suurella huivilla, ettei pauke häiritsisi häntä. Sain laatikon valmiiksi, lapsi syntyi, isä kuoli seuraavana päivänä, Tapper sanoo selvästi liikuttuen.

Nora Tapper vierailee paljon Äänekoskella ja vaikka nainen itse olisi muualla, hänen kätensä jälki näkyy täällä. Tapper on veistänyt Kalle Piilosen patsaan, joka seisoo Lidlin viereisessä puistossa.
– Halusin tehdä erilaisen teoksen, joka näyttää siltä, että jalusta on haljennut ja teksti löytyy patsaan sisältä. Olen kuullut, että patsas on herättänyt kaupunkilaisissa ihmetystä, että milloin patsaan haljennut jalusta nostetaan pystyyn. ja sehän vain tarkoittaa, että patsas elää yhä, Tapper sanoo.

Hetkiä, tuokioita – Nora Tapperin puuveistoksia Äänekosken Taidemuseolla
Pe 15.6.2018 – Su 2.9.2018
ti-pe klo 12-18, la-su klo 12-16 (suljettu juhannuksena 22.-23.6.)