Kulttuuritiloja kartoitetaan – Mitä sanovat tilojen käyttäjät?


Äänekosken kulttuuritarjotin on iso. Kysymys kuuluu: mihin tarjottimen antimet katetaan?

Äänekosken kaupunki työstää parhaillaan kulttuuritilojen kartoitusta. ÄKS kysyi muutamilta harrastajilta, millaisia tiloja kaupunkiin kaivataan.

 

 

Äänekosken kaupungilla on käynnissä kulttuuritilojen kartoitus, jossa jo olemassa olevien tilojen käyttöä tarkastellaan ja kartoitetaan uusien tilojen tarvetta osana kaupungin vapaa-aikaohjelmaa. Kartoitusta vie eteenpäin kulttuurityöryhmä johon kuuluvat vapaa-aikajohtaja Paula Kemppainen, kulttuurituottaja Jupe Pohjalainen, museon johtaja Pekka Soininen, kirjastotoimenjohtaja Raija Tuhkanen sekä Ala-Keiteleen musiikkiopiston johtaja Sari Savolainen.

– Tarkoitus on kartoittaa nykytilanne, eli missä ja millaisia tiloja kaupungissa on käytettävissä ja samalla selvittää myös toiminnan määrää, Kemppainen kertoo.

Kaupunki tulee kartoittamisen yhteydessä olemaan yhteydessä myös paikallisiin harrastajiin ja yhteisöihin.
– Ihan varmasti ollaan käyttäjiin yhteydessä ja osa on ollutkin jo yhteydessä meihin. Monet ovat tulleet kertomaan ajatuksistaan ja huolistaan sen jälkeen kun Markku Auvinen jäi eläkkeelle ja minä tulin taloon. Pakko sanoa, että paikalliset toimijat ovat hyvin aktiivisia ja innokkaita ottamaan yhteyttä, Kemppainen kehuu.

 

SUOLAHTISALIN menettäminen oli alkusysäys koko tilakartoitukselle: kun Suolahtisalista ei tehty ostopäätöstä kaupunginhallitus esitti vaatimuksen, että vapaa-aikaohjelma ja kulttuuritilojen kartoitus on oltava valmis vuoden loppuun mennessä. Suolahtisali oli erittäin tärkeä harrastus- ja esiintymispaikka usealle taiteentekijälle, muun muassa Äänekosken laitakaupunginorkesterille, joka joutui perumaan kevätkonserttinsa tilanpuutteen takia.

– Meidän osalta tuleva talvi on hyvin synkkä. Kevätkonsertti jouduttiin perumaan ja osa soittajista joutui jättäytymään pois, sillä nykyinen harjoitustila lukion musiikkiluokassa on auttamattomasti liian pieni. Meitä on 27 soittajaa, joista suurin osa vielä puhallinsoittajia: kun happi loppuu niin loppuu soittokin, kertoo Äänekosken laitakapungin musiikkiyhdistyksen puheenjohtaja Esa Kalenius.

Vuosikymmeniä äänekoskelaista kulttuurielämää läheltä seurannut Kalenius ei katso tulevaisuutta kovin ruusuisten lasien läpi.

– Mikäli Suolahtisali menetetään, minä en usko, että tähän kaupunkiin enää kunnon kulttuuritaloa saadaan. Sellaista tahtotilaa ei enää ole. Ehkä tehdään hätäratkaisuja esimerkiksi Painotalolla. Painotalo ostettiin kulttuuritaloksi ja monet suunnitelmat on tehty, mutta aina ne ovat jääneet jonkun punakynän alle. Eikä Painotalosta kunnon akustista konserttisalia edes saa, Kalenius toteaa.

 

43-VUOTIAS Äänekosken Taiteilijaseura on kokonaan vailla omaa tilaa. Kesäisin seura saa käyttöönsä Taidemuseon piharakennuksen, jossa on pienessä tilassa tallessa myös seuran kattava arkisto. Oma tila helpottaisi seuran toimintaa ja toisi lisämahdollisuuksia taiteen tekemiseen.

– Toisihan se yhteisöllisyyttä, jos olisi sellainen tila, jossa voisi maalata yhdessä sekä pitää kokouksia. Nykyään kaikki maalaa kotonaan, mutta joidenkin isojen töiden tekeminen vaatii niin paljon tilaa, ettei niitä kotona oikein voi tehdä. Ollaan joskus yritetty etsiä vähän isompaa tilaa, mutta hinta on muodostunut tosi korkeaksi. Aiemmin meillä oli käytössä Taidesolmu Saarijärven risteyksessä ja siellä ihmiset kävivät mielellään maalaamassa yhdessä ja erikseen, kertoo Äänekosken Taiteilijaseuran pitkäaikainen aktiivi Mirja Helin.

Korkeakulttuurin lisäksi Äänekoskella on tarvetta bänditoiminnalle soveltuviin tiloihin.

– Kulttuuritiloja suunnitellessa pitäisi ottaa huomioon myös rock-musiikin esittämisen tarpeet, niin tekniikan kuin tilankin osalta. Ääneseudulla on ollut ja on edelleenkin varsin aktiivista soittajaporukkaa, jotka tarvitsee treenitiloja ja asianmukaisia keikkapaikkoja. Myös niitä keikkapaikkoja, jotka soveltuvat alaikäisille keikkakävijöille. Tätä asiaa me ÄRMYssä yritämme saada vietyä pala kerrallaan eteenpäin, sanoo ÄRMY ry:n puheenjohtaja Marko Virsunen.

 

ÄÄNEKOSKEN TEATTERILLA ja Varjolapsilla on Painotalolla toimivat harraste ja esiintymistilat, mutta parantamisen varaa silläkin saralla olisi.

– Nuorisoteatterin osalta ei ole valittamista ollenkaan. Jos käytettävissä olisi paljon rahaa, niin olisihan teatterin oma tila, sellainen Työski 2.0, hieno juttu. Siinä mielessä seinät tekee paljon, että oma tila voisi herättää teatterielämän ihan toisella lailla eloon. Nyt tuntuu ehkä vähän siltä, että ollaan vieraana Painotalolla ja käydään vähän harrastelemassa. Painotalo ei ole vielä herännyt eloon sellaisena aitona kulttuuritilana, mikä se voisi olla ja jollaisen näinkin pieni kaupunki ansaitsee, kertoo Äänekosken Teatterin Varjolasten ohjaaja Pilvi Honka.

Vastaa