Läpsystä vaihto – Sonja jatkaa roskakuskina isänsä jalanjäljissä


Sonja ja Hannu Siekkisellä oli hymy herkässä Hannun viimeisenä työpäivänä.

Hannu Siekkinen on ajanut roska-autoa Äänekoskella lähes 42 vuotta. Eläkkeelle jäävän Hannun työtä jatkaa oma tytär Sonja.

 

Hannu Siekkinen on saanut vuosien mittaan lisänimen Herra Roska. Onhan mies ajanut roska-autoa Äänekoskella jo yli 40 vuotta. Syyskuussa Hannu jäi ensin lomalle ja heti perään alkavat eläkepäivät. Työt jäävät nuoremmille, tarkemmin ottaen omalle tyttärelle Sonjalle.

Hannu yllätettiin viimeisenä työpäivänä kakkukahveilla ja yllätysvierailla. Toimittajan lisäksi paikalle oli kutsuttu työkaverit, pomo ja myös entiset pomot Jätehuolto Savolaisesta, Esa ja Marja Paanala.

– Sinähän olit yksivuotiaana jo isäs mukana ajossa, Esa Paanala sanoo Sonjalle.
– Varmaan sitäkin pienempi! Iskä nosti vaan kopassa hantin jakkaralle ja ajo hoitoon, että tässä tämä, Sonja nauraa.
Yhteisen kahvipöydän ääressä naurattaa, kun päästään muistelemaan kaikkia kommelluksia, firman juhlia ja työasioitakin. Sonja pyyhkii välillä silmiään.
– Meni vähän tunteisiin, kun iskä nyt lähtee. Mutta jäähän tänne yksi Siekkinen hommia hoitamaan, Sonja sanoo ja työporukka naurahtaa.

 

HANNU on ollut autojen perään aivan pienestä asti.
– Ihan tosi pienenä mummolassa avasin kattilakaapin, heitin kaikki kattilat ulos, otin yhden kattilankannen ja heti alkoi pärinä kuulumaan.

Hannu on ajanut ammatikseen jo 48 vuotta, joista lähes 42 vuotta roska-autoa. Nuorena poikana hän ajoi rautakaupan kuorma-autoa, jopa reippaasti ennen kuin oli ajokorttiakaan.
– Ei niitä silloin 60-luvulla kyselty! Hannu nauraa.

Armeijan jälkeen kävi niin, että Jätehuolto Savolainen itse, eli Kalevi tuli ovelta hakemaan nuorta miestä töihin.
– Kysyi vaan, että ottaako paskanhaju nenään? Sanoin, ettei ota. ”No tule sitten maanantaina kokeilemaan” se käski. Sitä sitten kokeiltiin 33 vuotta. Vasta kun yhtiö myytiin Lassila & Tikanojalle, tehtiin ensimmäinen työsopimus, Siekkinen laskee.

 

SONJA SIEKKINEN tiesi jo pikkulikkana haluavansa roskakuskiksi, ihan niin kuin isä. Tie vei silti ensin nuoriso -ja vapaa-ajanohjaajakoulutukseen, hiusmuotoilijaksi ja ties mihin muihin pienempiin töihin. Keväällä Sonja päätti, että nyt on aika kypsä omille unelmille.
– Ajattelin, että nyt on ihan sama mitä muuta ajattelee ja lähin kouluun. Valmistuin toukokuussa POKEn logistiikan alalta, ja nyt olen töissä Lassila & Tikanojalla. Olin isän oppipoikana jo harjoittelussa ja tein näytötkin yhtiöllä. Kyllä tässä on hyvin saanut oppia ja kannustusta. Ehkä eniten olen oppinut isältä rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä, Sonja kehaisee.
– Maltti on valttia, Hannu muistuttaa.

Isä on selvästi ylpeä tyttärestään, vaikka yrittikin toppuutella uravalinnassa.
– Sanoin pitkään, että on niitä helpompiakin tapoja hankkia rahaa. Mutta tärkeintähän on, että tekee jotain mistä tykkää, Hannu sanoo.

Siekkiset ovat yhtä mieltä siitä, että roskakuskin ammatti on vaihtelevaa työtä jossa pitää aina olla valppaana.

– Aina tulee uusia reittejä ja uusia asioita eikä yksikään päivä ole samanlainen.
– Voi tulla vaikka joku vika autoon. Ja se on minusta parasta, kun saa laittaa kädet sinne öljyyn ja rasvaan, ai että! Pelkästään se haju on aina viehättänyt mua, Sonja nauraa.

Siekkisten perhealbumissa on kuva Sonjasta pikkutyttönä isänsä roska-auton kyydissä.

HAASTEISTA JA odottamattomista tilanteista Hannulla on omakohtainen kokemus. Viisi vuotta sitten hän joutui rajuun onnettomuuteen ottaessaan yhteen tavarajunan kanssa Teollisuusalueen tasoristeyksessä. Hannun mukaan hän ei havainnut ainoastaan kahdesta veturista koostuvaa junaa.
– Se jäi jotenkin palkin ja peilin taakse kuolleeseen kulmaan, enkä nähnyt sitä. Juna osui nupin takana olevaan polttoainesäiliöön, joka sitten syttyikin tuleen. Nuppi ja minä lennettiin 30–40 metriä penkalle. Minut löydettiin tajuissani istumassa penkalta. Meni kylkiluita, lonkkamalja ja päässä oli iso haava. Olin varmaan lentänyt tuulilasin läpi. Niin paljon oli onnea matkassa, että taitaa olla asiat yläkerran kanssa ihan kunnossa, Hannu sanoo.

Hannu ei omien sanojensa mukaan nähnyt painajaisia tapahtuneesta, mutta pysäyttää autonsa yhä tarkasti tasoristeykseen, vaikka paikalla nykyään onkin turvapuomit. Sonjan tapaus pysäytti myös.
– Kyllä siinä paikalla tulee aina katsottua pidempään sivuille, Sonja sanoo.

Sonja aloittaa uransa roskakuskina isolla innolla, ammattitaidolla ja hyvällä asenteella.
– Toivottavasti pääsen tekemään töitä, antamaan itsestäni ja pysyn aurauskeppien välissä. Ajattelen, että minä pystyn, minä selviän, minä osaan, Sonja sanoo päättäväisesti.

 

HANNU ON YLPEÄ ja kiitollinen urastaan, ja aikoo nyt nauttia eläkepäivistään metsästämällä, marjastamalla ja leikkimällä kahdeksan lapsenlapsensa kanssa.
– Kiitos vaan kaikille. Nyt saa herra ja rouva roska nauttia eläkepäivistä! Hannu nauraa.

 

  1. Olavi

    Hyviä eläkepäiviä Hannulle ja Sonjalle turvallisia kilometrejä työn parissa!

    Vastaa
  2. Reijo Korhonen

    Hienoa ! Onnea ja menestystä Sonjalle, isä Hannun jalanjälkiä jatkamassa.Isän asenne on ylivertainen esimerkki palveluyhtiön työntekijästä ja hyvä malli meille kaikille.Sonja, jatkamalla isän arvoja ihmisen palvelussa,on tie sinulla auki menestykseen. T.Reijo

    Vastaa
  3. vai niin...

    Näin se sukupolven vaihdos voi myös toteutua. Onnea pitkän työrupeaman tehneelle iskälle ja samoin aloittelevalle tyttärelle 🙂 !

    Vastaa
  4. Miina

    On hienoa, kun lapsi näkee mitä vanhemmat tekee työkseen. Tästä syntyy arvostus työtä kohtaan. Tämä toteutuu hienosti Hannun ja Sonjan kohdalla. Työstään ylpeä isä siirtää tiedon ja arvostuksen seuravalle sukupolvelle ja upea tytär ottaa sen ylpeänä vastaan ja varmuudella vastaa työn haasteeseen. Onnea matkaan Sonja ja turvallisia kilometrejä ja Hannulle leppoisia päiviä😊

    Vastaa