Kun Huiman 70-luvun sankareita muistellaan, Lauri Rantaniva jää usein unohduksiin. Nuoremmat polvet muistavat miehen lähinnä sitkeänä joukkueenjohtajana – ja maajoukkuetasolle 2000-luvun taitteessa nousseen Tero Rantanivan isänä.
”Nivan” merkitys Huiman koriksen historiassa on kuitenkin suuri myös pelaajana. Hän oli joukkueen peruspilari runsaan kymmenen vuoden ajan 60-luvun puolivälistä aina ensimmäiseen SM-sarjakauteen saakka.
Tekoa voi pitää jonkinlaisena ihmeenä, sillä 185-senttinen pelimies teki työnsä korin alla. Tuskin koskaan Niva kohtasi lyhyempiä korinaluspelaajia. Ja mitä pidemmälle Huima eteni, sitä isompia (ja usein mustempia) äijiä Niva sai vastaansa korin alla.
Nousukaudella 1974–75 Rantaniva sai painikaverikseen mm. LaNMKY:n 211-senttisen Art Dickinsonin. Huiman sentteri näytti jätin rinnalla rääpäleltä, mutta aseeton hän ei koskaan ollut.
– Olihan niitä pitkiä jenkkejä, mutta ei siinä tarvinnut kuin vähän silmäkulmia muljauttaa, niin ne hyppäsivät ylös. Kun ne tulivat alas, niin minä menin ylös, Rantaniva naureskelee muistoilleen.
RANTANIVAN ASE oli juuri oveluus. Fyysisesti hän ei olisi pärjännyt. Jyväskylässä tehdyissä testeissä tosin paljastui, että joukkueen hitaimmalla miehellä oli eniten nopeita soluja – mikä ihmetyttää pelikavereita vieläkin.
Oveluus näkyi myös levypallopelissä. Koska Niva ei päässyt korkeuksiin, hän mieluummin odotti vastustajan ottavan pallon. Sen jälkeen Niva riisti pallon vastustajalta nopeilla käsillään.
Sentterin paikan Niva otti omakseen jo varhain. Mies nosteli korin alta pisteitä tehokkaasti ja oli heti Huiman ensimmäisellä suomensarjakaudella 1967–68 joukkueen paras pistemies. Vielä nousukaudella Niva oli joukkueen viidenneksi paras pistemies.
Vielä silloinkaan kukaan muu Huiman pidemmistä pelaajista ei oikein viihtynyt korinalusväännöissä. Nivaa tarvittiin vielä ensimmäisellä SM-sarjakaudella, mutta sen jälkeen ura ykkösjoukkueessa päättyi.
– Menin Televalle töihin, enkä enää ehtinyt treenailemaan. Mutta pelaamista jatkoin sarjatasolla vielä 2000-luvulle saakka. Pari vuotta sitten pelasin vielä ikämiesten SM-sarjaa Tampereen Pyrinnössä – kun ei lähempääkään löytynyt joukkuetta. Ja edelleen käyn pelailemassa.
Lauri Rantaniva keväällä 2015.
HUIMAN JÄSENKIRJAN Rantaniva hankki jo 50-luvun lopulla. 60-luvun puolella Niva kävi parin kauden ajan pelaamassa ÄU:n riveissä ennen kuin palasi kotiseuraan Huiman noustessa TUL:n mestaruussarjaan.
Niva oli nuoremmille pelaajille isähahmo. Helsingissä opiskelleena Niva toi tuolloiseen tehdaskaupungin yhtenäiskulttuuriin hieman muutakin ajateltavaa. Englannintaito oli myös tarpeen, kun ensimmäinen jenkki, Mike Norwood, saapui kaupunkiin.
1990-luvulla Rantaniva muodosti uudelleen Huiman valmentajaksi palanneen Markku Rannan kanssa kaksikon, joka nosti Huiman SM-sarjaan. Joukkueenjohtajana Rantaniva sai luotsata ryhmää, jossa pelasi hänen kaksi omaa poikaansa, Mika ja Tero. Jälkimmäisestä tuli yksi kaikkien aikojen Huima-pelureista, ainoa, jonka paita on jäädytetty Liikuntatalon seinälle.
Päättyneellä kaudella Huiman C-poikien SM-sarjajoukkueessa pelasi Teron poika Miro, joten Rantanivoja voi hyvin kutuya yhdeksi Huima-koriksen merkittävimmistä perheistä. Unohtaa ei sovi Laurin Pentti-veljeä, joka toimi aikanaan pitkään Huiman bussikuskina.
Lauri Rantaniva
Syntynyt 11. maaliskuuta 1947
Pituus: 185 cm
SM-sarjassa yksi kausi, 18 ottelua ja 56 pistettä
kaksi kautta TUL:n mestaruussarjaa 1964
Huiman paras pistemies suomensarjassa kausilla 1967–68 ja 1969–70
Muuta
tietotekniikan insinööri
jäi eläkkeelle kahdeksan vuotta sitten Nokialta
asuu Karhunlähteellä, Äänekoskella
naimisissa
kaksi lasta, kuusi lastenlasta
Mediatiedot nousun jälkeen keväällä 1975
28-vuotias insinööri, 12:s vuosi I-joukkueessa, 185 cm
Rantaniva kaudella 1974–75
yhteensä 156 pistettä
parhaassa pelissä 15 pistettä
Näin joukkueen toiseksi vanhin mies esiteltiin SM-sarjakauden kausilehdessä syksyllä 1975. Kuva: Huiman arkisto.
Huiman nousukauden 1974–75 pelaajien esittelysarjan seitsemäs osa.
Pelaajat esitellään numerojärjestyksessä.
Aiemmin esitelty Heikki Hyppönen, Esa Närhi, Jarmo Häkkinen, Jouko Heikkinen, Pentti Puromäki ja Kalevi Pietikäinen.
Laurin veli on Pentti ei Pertti.