Lordi ei anna periksi raadollisessa viihteen maailmassa


Muistikuvien mukaan ensi kertaa ÄKSän leffa-arvioiden historiassa elokuva on saanut tismalleen saman määrän äksiä jokaiselta arvioitsijalta. Ja tällä kertaa peräti neljältä.

Jokainen antoi Lordi-leffalle kolme äksää. Eli sen keskimmäisen arvosanan. Onko leffa siis hämmentävän tasapaksu vai ei?

 

MonsterimiesMonsterimies_99

Lajityyppi: Dokumentti, kotimainen
Levittäjä: VLMedia Oy
Ohjaaja: Antti Haase
Pääosissa: Tomi Putaansuu
Ensi-ilta: 26.9.2014
Kesto: 1h 25 min
Ikäraja: 7

 

MATTI PASANEN: XXX

Mr. Lordi ei hevillä hellitä! Tosi mukava dokkarielokuva Hirviöbändi Lordista. Vaikuttava tarina suosion noususta ja laskusta kaikkine vaiheineen ja tuskineen. Lordi eli laulaja (Tomi Putaansuu) on viimeisen päälle ideansa takana, vaikeuksista huolimatta. Hän on peräänantamattomuuden perikuva. Omien sanojensa mukaan hän ei aio koskaan kasvaa aikuiseksi.

Elokuva kertoo viihdemaailman synkemmästä puolesta kaikessa raadollisuudessaan, mutta tempaa kuitenkin positiivisella tavalla mukaansa. Bändin hahmojen oikeita kasvoja ei näytetä ollenkaan. Lordin ehdoton tahto on, ettei julkisuudessa esiinnytä kuin hirviömaskeissa. Musiikkia olisi saanut olla enemmänkin.

 

HANNU LÖNNROTH: XXX

Monsterimies kertoo kappaleen Lordi-yhtyeen tarinasta muutamia vuosia Euroviisuvoiton jälkeen. Suomen kansa on hylännyt kansallissankarinsa eikä Euroviisuvoiton kansanjuhlan valtavasta yleisömerestä ole jäljellä oikeastaan ketään, vain yksi keikka Suomessa vuoden aikana ja sekin venäläisille turisteille järjestetty tilaisuus Santa Parkissa, Joulupukin kotiluolassa. Nimikkoravintola ajautuu lähes konkurssiin ja se suljetaan. Uusin levy ei myy ja koko yhtye on valtavissa veloissa. TV-Nelosen Kuorosodankin loppukilpailu päättyy vastustajan voittoon.

Kaikkien vastoinkäymisten keskellä bändin laulaja ja keulakuva Tomi Putaansuu yrittää työstää uutta materiaalia, mutta on lähellä hermoromahdusta. Monsterimies on avoin tilitys Lordin epäonnesta ja vaikeuksista matkalla kohti uutta nousua. Se kertoo uskosta omiin kykyihin ja näyttämisen halusta – vielä täältä tullaan. Suomi on kuitenkin ehkä liian pieni maa pitääkseen pinnalla Lordi-tyyppistä musiikkia ja vasta kansainvälinen menestys takaa leveämmän leivän. Onneksi sitä tuntui uuden nousun myötä riittävän maailman metropoleissa.

Monsterimiehen äiti Aino on myös elokuvassa paljon esillä. Ainoan lapsensa luovuutta ja hirviörakkautta pienestä pitäen tukenut ja pojastaan yhä hellyttävän ylpeä muori paljastuu poikkeuksellisen sympaattiseksi hahmoksi. Ohjaaja Antti Haasen dokumentti tuntuu aidolta ja silottelemattomalta, vaikka se ei sitä oikeasti olisikaan.

lordi2

 

 

JAANA TANI: XXX

Helsingin Kauppatori on mustanaan väkeä juhlimassa Lordi-yhtyeeneuroviisuvoittoa. Presidentti ojentaa suomalaisen työn avaimen. He ovat kansallissankareita. Seuravassa kuvassa hevimies seisoo yksityhjällä torilla, tuuli pöllyttää roskia. Hetkessä sankari ja Suomi-kuvan kiillottaja, yhtäkkiä kansan unohtama.

Lordi ja kappale Hard Rock Hallelujah toi Suomelle ensimmäistä kertaa Euroviisujen voiton vuonna 2006. Uskomaton suoritus poiki myös uskomattoman suosion. Muutamassa vuodessa kansa kuitenkin unohti. Mitä tapahtui? Antti Haase on ohjannut dokumentin Monsterimies, joka kertoo Lordi-yhtyeen tarinaa viisuvoiton jälkeen. Ennen kaikkea dokumentti on kuvaus itse Lordista, monsterimies Tomi Putaansuusta.

Dokumentti lähtee liikkeelle lapsen piirtämistä hirviöhahmoista. Välissä on lapsuuskuvia pienestä pojasta hirviöleluineen ja -vaatteineen. Monsterimies ei olekaan aikuisten suunnittelema show-hahmo vaan pienen pojan itsensä luoma lapsuuden sankari. Vanhojen vanhempiensa ainoa lapsi, kiusattu ja pilkattu, pakenee hirvöiden maailmaan. Oulun elokuvateatterissa nähty ET-elokuva avaa oven toisenlaiseen todellisuuteen. Kerronnassa on vahvasti mukana äiti. Hän on säilyttänyt vanhat piirustukset ja naamiot. Äiti jaksaa uskoa, vaikka mitä tapahtuisi.

Kansallissankareiden suosio romahtaa yllättävän nopeasti. Keikkoja ei enää ole, levyt eivät myy. Yhtyeellä on satoja tuhansia velkaa. Vierailu suositussa Kuorosota-ohjelmassa tuo hetkeksi julkisuutta, mutta siitäkään ei seuraa kuin yksi kotimaan keikka – sekin venäläiselle turistiryhmälle.

Hevimetalli on musiikkina nimensä mukaisesti raskasta. Suuren yleisön musiikkia se ei ole. Euroviisuvoitto oli merkityksellinen kansakunnan itsetunnon kohottaja, mutta sen jälkeen nuo monstereiden naamiohuvit oli oikeastaan nähty. Musiikintekijän luovuus joutuu koetukselle.

Tunnustan ennakkoluuloni. Ajattelin etukäteen, voiko joutavammasta aiheesta dokumenttia tehdä. Yllätyin positiivisesti. Näin lämminhenkisen kuvauksen nuoresta miehestä, joka toteutti lapsuuden unelmaansa. Suosion huipulla ja pohjamudissa ystävät ja vanhemmat ovat olleet tukemassa. Äidinrakkaus on uskomaton voima.

”Jos mie en olisi Lordi, mie olisin kuollut”, sanoo Tomi. Unelma kantaa, ja lopulta oikeat soundit löytyvät. Keski-Euroopan festarit ovat taas täynnä Lordi-faneja.

Would you love a monsterman, could you understand beauty of the beast.” Monsterin äidin lempilaulu. Sydämen pohjasta onnea matkaan elämän suuressa seikkailussa, Lordi.

 

KINOMIKKO / MARKO NYKÄNEN: XXX
Hyvin rakennettu kokonaisuus kertoo Lordin tarinan dokumentaaristi hyvin. Miten raadollista musiikkibisnes tänäpäivänä on, kuinka uskollisia taiteilijat ovat omalle tyylilleen tai elämäntavalleen. Hienosti toimiva dokumentti, se siitä. Hallelujah!

Vastaa