Tuulihaukan pojat opettelevat saalistamaan emon johdolla, myös kettu viihtyy samoilla peltoaukeilla. Tuulihaukka suosii peltoaukeita asuinalueeksi, koska saalistusalueet ovat lähellä. Usein pesä on ladon seinään laitetussa pesäpöntössä tai vanhassa variksen pesässä.
Tuulihaukka on helppo tunnistaa silloin kun lintu saalistaa. Kovassa vastatuulessa pyrstö levällään siipiään tiuhaan vispaava, paikoillaan pysyvä lintu on tuulihaukka. Tuulihaukalla on pitkä pyrstö, ruosteenruskea selkäpuoli, ja lintu tähystää mieluusti sähkölangoilla ja -tolppien päässä.
Salakassa kaksi tuulihaukan poikasta opettelevat emon johdolla saalistamaan myyriä niitetyltä heinäpellolta. Usein nämä kaksi poikasta istuvat tähystämässä puhelinkaapelin päällä. Pää pyörii ympäri linnun istuessa, katseen seuratessa heinikon liikettä. Yhtäkkiä lintu syöksyy kohti heinikkoa kynnet iskuvalmiina saaliin niskaan, useimmiten tulee turha iskuyritys, mutta välillä myyrä jää linnun teräviin kynsiin. Auringon laskiessa tuulihaukat istuvat sähkölinjoilla leväten saalistuspäivän päätteeksi.
Valon vähetessä iltamyöhällä samoille apajille uskaltautuu lähimetsissä asusteleva kettu. Kettu saalistaa myyriä heinäpellolla kaivaen välillä syviä koloja peltoon.
Koivistossa pesi myös tuulihaukkapari . Juhannuksen jälkeen ladon seinässä olevasta pöntöstä viikon sisällä lähti viisi poikasta maailmalle. Ensimmäinen oli jo lentänyt lähipuuhun istumaan, kun viimeiset tekivät vielä lähtöä pesästä. Tuulihaukalla on tarkka kuulo, kameran sulkijan ääni sai välillä emon pesälle tullessaan tekemään ohilennon saalis kynsissään.
TEKSTI JA KUVAT KEIJO KORHONEN
