Keski-Suomen käräjäoikeus on kumonnut Mämmen myllyn jauhatusoikeuksia koskeneen vaatimuksen. Myllyn 15 osakasta vaati jauhattamissopimuksen irtisanoneelta Metsä Board Oyj:ltä yhteensä liki 5,7 miljoonan euron korvauksia.
Poikkeuksellisen oikeudenkäynnin juuret yltävät vuoteen 1895, jolloin Mämminkosken alueen tilalliset myivät koskioikeutensa perusteilla olevalle tehdasliikkeelle. Kauppakirjan mukaan ”ostaja on velvollinen antamaan meidän taloille ikuisesti vuosittain kelvollisen jauhatuksen, ryynityksen ja lesetyksen vapaasti tullitta” eli korvauksetta.
Metsä Board lakkautti vähälle käytölle jääneen myllyn vuoden 2011 lopussa ja tarjosi osakkaille kertakorvausta oikeuden menettämisestä. Valtaosa otti pääosin pienehköt rahasummat vastaan, mutta 15 osakasta ei tyytynyt irtisanomiseen.
Jokainen osakas vaati Metsä Boardilta lähes 380 000 euron korvauksia. Metsä Board oli alun perin tarjonnut kantajille minimissään 50 euron, maksimissaan noin 15 000 euron korvauksia, kullekin myllyn käyttöasteen mukaan.
OIKEUS katsoi, että Metsä Boardilla oli oikeus irtisanoa sopimus, jonka merkitys oli vähäinen. Irtisanomisvapautta ei oikeuskirjallisuuden mukaan voi yleensä rajoittaa niin, että sopimuspuolelta vaadittaisiin loputonta sopimuksessa pysymistä.
Suomeksi: ikuisia sopimuksia ei ole, vaikka 1800-luvun lopun tilalliset niin ajattelivatkin koskioikeuksia myydessään. Osakkaiden ajatus, että oikeus olisi jatkuvaa kauppahinnan maksamista oli siis väärä.
Oikeus katsoi myös, ettei kotitarvejauhatusoikeus ollut esineoikeus. Eli oikeus ei koskenut kirjaimellisesti Mämmen myllyä vaan yhtiö olisi voinut järjestää osakkaiden jauhatuksen missä tahansa myllyssä. Kyse oli siis velvoiteoikeudesta.
Jos kyseessä olisi ollut esineoikeus, olisivat osakkaat voineet vaatia myllyn käyttöoikeutta tai hallintaa itselleen.
KANTAJIEN kannalta meni pieleen toinenkin asia. Oikeus katsoi, että vaatimukset olisi pitänyt esittää viimeistään kolmen vuoden aikana siitä, kun Metsä Board lakkautti kotitarvejauhatusoikeuden.
Määräaika päättyi 31. joulukuuta 2014. Haastehakemus toimitettiin käräjäoikeudelle vasta 27. tammikuuta 2015, siis vajaat neljä viikkoa myöhässä.
Oikeus toteaa ratkaisussaan, että asia on oikeudellisesti epäselvä.
– Tämä menee kyllä erikoisten ja poikkeuksellisten juttujen kategoriaan, oikeuden puheenjohtaja Teemu Vuorialho kertoo ÄKSälle.
– Ymmärtääkseni tapaus valtakunnan tasollakin harvinainen. Saa nähdä, poikiiko tästä vastaavia oikeusjuttuja muualle.
JUTTUUN liittyy useita mielenkiintoisia yksityiskohtia. Oikeudessa todistaneen diplomi-insinöörin mukaan Äänekosken vesivoimalaitoksen tuottama hyöty on Metsä Boardille noin, 1,34 miljoonaa euroa vuodessa, mutta Mämmen myllyn kulut yhtiölle olivat vain 50 000 euroa.
Mämminkosken patoamisella kasvatetaan juuri Äänekosken vesivoimaa, sillä nämä kaksi koskea ovat ainoat, jotka laskevat Keiteleestä Kuhnamoon.
Mämmen myllyn vuosikulut eivät riitä edes nyt puidun oikeusjutun tiimoilla syntyneisiin lakimiesten palkkioihin. Kantajapuolen kulut olivat noin 43 000 euroa, Metsä Boardin noin 51 000 euroa. Yhteensä siis noin 94 000 euroa.
Oikeus päätti, että osapuolet maksakoot kulunsa itse. Yleensä hävinnyt osapuoli maksaa voittajalle, mutta tällä kertaa oikeus katsoi toisin. Syyt: tapaus oli niin epäselvä, ja kantajilla oli perusteltu syy oikeudenkäyntiin.
