Taidemuseon uusin näyttely on pieni matka Minja Revonkorven lähimenneisyyteen. Pienellä aikataululla kootussa näyttelyssä ei ole uutukaisia teoksia, vaan teokset ovat viimeisen kahdeksan vuoden ajalta kerättyjä helmiä.
Näyttelyllä ei ole yhtenevää teemaa värin tai tekniikan tasolla, vaan teema löytyi teosten takana avautuvista maailmoista. Näyttelyn nimikin on Muuttuvia maailmoja.
– Aina maalatessa tulee luotuja uusia maailmoja. Niihin pääsen sukeltamaan itse ja niin pääsee katsojakin. Sehän taitelijana olemisessa on parasta, että pääsee luomaan ja tutkimaan erilaisia maailmoja, Revonkorpi kuvailee.
Näyttelyssä näkeekin monia eri maailmoja. Tekniikoiden, värimaailmojen ja tunnelmien kirjo on hämmästyttävän laaja. Yhdessä huoneessa on värikkäitä romanttisia lapsiaiheita, kun taas seuraavan huoneen on vallannut kaunis harmaa.
– Mulla on selvästi ollut tässä harmaa kausi. Nämä on nimittäin kaikki samalta ajalta, Revonkorpi nauraa harmaiden teostensa edessä.
Seinällä roikkuu kaunis tekstiiliveistos ”Turvatyyny”, joka on tehty perheenjäsenien punaisista vaatteista.
– Nimi tuli siitä, että perhehän on se ihmisen turvatyynyy, Revonkorpi kertoo.
Revonkorven taide on helposti lähestyttävää, eikä taidenoviisikaan joudu näyttelyssä pökerryksiin.
– Yleensä mun tauluissa on joku hahmo johon katsoja voi tarttua. Se ei kuitenkaan välttämättä ole ihminen, vaikka tässä näyttelyssä onkin aika paljon ihmishahmoja. Joskus vaan tulee sellainen olo, että nyt on liikaa ihmisiä ja sitten maalaan vaikka lintuja, Revonkorpi naurahtaa.
Revonkorpi on päässyt reippaasti ilottelemaan väreillä ja tekniikoilla. Pleksimaalausten tytöt ovat saaneet heleät pastellisävyt, esineteokset ovat tummanpuhuvia ja tekstiiliveistokset esittelevät puolestaan kirkkaita värejä. Kokonaisuus on hieno matka synkästä hieman romanttisempaan tunnelmaan. Miten kaikki nämä aiheet syntyvät?
– Mä luotan aika paljon intuitioon. Joku saattaa sanoa jotain, ja sitten mä näen sen jutun maalauksena päässäni. Se on sellainen piirre, josta en halua päästä eroon. On oikeastaan kiva olla jatkuvasti tuntosarvet pystyssä, Revonkorpi kuvailee.
Tämä lapsiaiheinen työ on porukan vanhimpia.
– Tämä on minun ensimmäisestä taidekoulun päättötyönäyttelystä, Revonkorpi muistaa.
Kaunis harmaa on saanut kaveriksi yksinkertaista tekstiä.
