Merimies-Paavosta miehen mallia


Timo Boman ja hänen värkkäämäänsä poliittinen polkupyörä asiaankuuluvine väreineen. Merkkikylttinä on kaljapurkin kupeesta leikattu Kekkosen kuva. Oikeisto polkee etuperin kohti tuntematonta tulevaisuutta. Vasemmisto istuu selin ja polkee sekin eteenpäin katsellen saavutettujen, mutta menetettyjen etujen etääntymistä. Keskeltä, satuloiden tienoilta ajopeli on vihreä. – Keskusta ei ole kuin kahdenkymmenen sentin päästä persuuksesta, Boman havainnoi.

Köyhyydenkylällä vilisi keskikesän viikonlopulla väkeä roppakaupalla ja talkooporukka ahersi kesähelteessä otsansa hiessä ennen, jälkeen ja etenkin tapahtuman aikana.

 

Rautionmäen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Timo Boman kiittelee sakkia ja iloitsee kun kylällä on elämää.

– Ilman innostunutta ja asian omakseen ottanutta väkeä on turha niinkin isoa kihausta järjestellä ja mukavaa taisi olla vieraillakin, joita riitti monia satoja kummallekin päivälle.

Talkoilla ja porukalla ideoituna oli tarjolla perinteistä kylätapahtumien ohjelmaa työnäytöksineen ja esittelyineen sekä omintakeisia hassutuksia kuten lammenylihiihtokisa kaukalosuksilla. Ihmeteltäväksi oli Bomanin itetaidetta ja hänen värkkäämiään hauskoja vekottimia sekä Veikko Pellisen keräämiä vanhoja työkaluja ja laitteita.

– Ilon pilkettä silmäkulmassa näytti välkkyvän niin vierailla kuin talkooväelläkin.

Bomanille kylän hyvinvointi ja asuttuna pysyminen on sydämen asia. Puuhaaminen yhdessä ja yhteistön eteen on ollut luontaista nuoruudesta asti, samoin kiinnostus ihmisiin ja ilmiöihin.

 

Boman pohtii, että persoonille pitää olla tilaa, jotta omintakeisuus, innostus ja huumori pääsevät kukkimaan kaikkien iloksi. Ja niinpä on Sumiainen rautionmäkeläistenkin osalta edelleen maailmankartalla!

– Eikä maksa mittään. Hulluilla on halvat huvit, hän naurahtaa.

Ensi vuonna eläkkeelle siirtymistä harkitseva Boman on asunut kylällä koko ikänsä. Kun väkeä lähti työn perässä etelään ja Ruotsiin, riitti kotitilalla ja muiden palveluksessa nuorelle yleis- ja konemiehelle sen verran tekemistä, ettei reissuun tarvinnut lähteä. Vaimo löytyi Laukaasta, syntyi kaksi poikaa ja tyttö. Nyt on sitten ilona lastenlapsiakin. Yli kymmenen vuotta kului elikoiden kanssa maataloustuottajana ja 1990-luvulla tuli kuvioon energiapuun korjuu ja kuljetus.

– Kun tekee mitä tarvitaan, niin itelle on töitä piisannut ja jäänytkin, Boman tuumailee.

Työuran alkutaival tuo hymyn Bomanin kasvoille. Ensimmäinen palkallinen hanke vieraan palveluksessa tapahtui viisivuotiaana Merimies-Paavon toimeksiannosta.

– Paavo oli meillä kylässä ja lauleli pienessä sievässä, että hei juu ja junttalipoo, ja sanoi sitten että lähdepäs kaveriksi kevennykselle niin saat viissatasen. Loroteltiin pihalla hankeen reiät ja sininen seteli vaihtoi omistajaa.

Boman on rakentanut myös käsikäyttöisen moottorisahan, Kullopin. On se aika veleho!

Rautionmäen omasta biotuotetehtaasta saadaan aitoa Rautionmäen tervaa.

Boman kertoo, että Paavo Liimatainen oli pienen miehen silmissä monella tapaa sankari.

– Hänellä oli vyö henkselien sijaan ja Paavo poltti koreassa askissa myytävää Armiroa, eikä pöllitupakkia.

Siihen aikaa tupakka kärysi, joka paikassa ja joka huulessa, mutta Bomanille se ei ole maistunut koskaan. Nuori Boman oli arempi ja ujompi kuin nykyinen, mutta huumori ja hulluttelu oli tupakointia terveellisempi vaihtoehto henkiseen varttumiseen.

– Pitivät polttamattomuuden takia uskovaisenakin. Taisin olla ainakin tupakkiriennoissa jotenkin erilainen nuori.

Jokunen vuosi sitten yli 90-vuotiaanan edesmennyt Merimies–Paavo oli Bomanille tärkeä henkilö ja yhteistyökumppani myöhemminkin elämän varrella.

– Häneltä opin, että reipas ote pitää miehen teillä.

Politiikassa tuo elämänviisaus ei Timo Bomanin kokemusten mukaan oikein luonnistanut. Sumiaisten kunnanvaltuustossa vierähti pari kautta, mutta touhu ei tuntunut omalta. Keskustan valtuutettu kertoo ensimmäisen kauden menneen opetellessa ja ihmetellessä ja toisen kauden peesatessa ja ihmetellessä asioiden tärkeysjärjestystä.

– Huomasin, että vaikka hoidettiin yhteisiä ja isojakin asioita, niin monella pyrki pintaan oma minä tärkeäksi arvoksi asioiden hoitamisessa. Esittämistä oli liikaa.

En kokenut itseäni tärkeäksi ja jäin pois. Sinänsä Sumiaisten päätöksenteko oli sopuisaa ja toimivaa, mutta tärkeily ärsytti.

Ryhmänsä sihteerivuorossa Boman kirjoitti pöytäkirjan runomuotoon ja jätti politiikan. Mutta hyötyäkin sentään koitui kokemuksista politiikan näyttämöltä.

– Vaihdon luontevasti kesäteatteriharrastukseen.

Huumorikirjoitteluakin Boman on harrastanut ja runoilut uudempiakin poliittisviritteisiä säkeitä.

– Yhdistyksen sihteerin Juho Kauton tukiryhmä pyysi kirjoittamaan hänelle sanat vaalilauluun kansanedustajan ehdokkuutta varten. Kun on mukava ja toiminnan mies niin tuumasin, että mikä ettei, vaikka ei ihan saman aatteen väkeä ollakaan. Raikuvasti sitä vasurit sitten vaalien alla kajauttelivatkin.

 

Boman korostaa, että kyläyhdistyksen toiminta kuuluu kaikille. Politiikkaa siihen ei saa sotkea.

– Jokainen voi toimia voimiensa ja taitojensa mukaan. Pakollakaan eivät hommat luonnistu, vaan on saatava semmoinen yhteishenki päälle, että toimintaan tunnetaan paloa ja kutsumusta. Hauskaa pitää olla ja porukassa viihtyä.

Kylähenkeen kuuluu Bomanin mukaan myös se, että naapuria autetaan eikä laskutus ole päällimmäisenä mielessä. Hyvä kiertää kyllä jokaisen kohdalle, kun tarvetta ilmenee.

– Täällä peräkylillä on oltava jonkinlainen elämäntapaintiaani ja tultava toimeen omin konstein ja kylän yhteisin voimavaroin. Kauppaakaan ei ole nykyään ole ihan lähimailla.

Puheenjohtajana nyt neljä vuotta toimineella ja aikaisemminkin vakanssissa olleella Bomanilla on puheenjohtajan roolista oma oppinsa.

– Meissä kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Muutamassa vuodessa on hyvät puolet käytetty loppuun, mutta huonot eivät ole ehtineet vielä pilata hommia, niin eikö silloin ole vaihdon paikka.

Mies korostaa, että kukaan ei ole korvaamaton.

Kuva ja teksti: Lasse Hämäläinen

 

Vastaa