Metso-Putken toiminta porskuttaa hienosti sukupolven vaihdoksenkin jälkeen.
Metso-Putki Oy perustettiin Äänekoskelle vuonna 1986. Rahaa oli noin 30 000 markkaa ja miehiä neljä. Pertti Kankainen, Risto Åman sekä Mikko ja Markku Hämäläinen perustivat Hotelli Hirven alakertaan putkifirman, jota tänä päivänä pyörittää Markun poika Jarno yhtiökumppaninaan Tuomas Öhman. Jarno aloitti isänsä yrityksessä putkiasentajana 90-luvulla.
– Muualle en osannut mennä niin jäin tähän. Kyllä tämä on omalta tuntunut aina. Ja kasvatus oli sellainen, että rahan eteen pitää tehdä töitä ja pitää pärjätä omillaan. Sillä ajatuksella firmassakin mennään, että pysytään jalat maassa ja paikallisena yrityksenä eikä lähdetä suuntaamaan liian kauas.
Markku Hämäläinen jäi toukokuussa eläkkeelle, mutta miehen saattaa silti nähdä Metso-Putken tiskin takana.
– Ei yrittäjä osaa ykskaks lopettaa. Siksi on hyvä, että on oma poika hoitamassa, että saa tulla välillä kiireapulaiseksi. Alan tietämys säilyy eikä joudu olemaan toimettomana, Markku sanoo.
Metso-Putki pistettiin pystyyn juuri ennen 90-luvun alun lamaa. Pitkää päivää painettiin ja kaikki tehtiin yrityksen hyväksi. Ensimmäiset palkkapussit saatiin käteen vasta puolivuotta yrityksen perustamisen jälkeen. Noiden päivien jälkeen ovat ajat muuttuneet.
– Nykynuoret on ihan erilaisia työmiehiä. Enemmän tiedetään lakisääteisistä kahvitauoista ja etuuksista, kuin työnteosta. Ennen oltiin tyytyväisiä kun oli työtä, mutta pakkolomakin oli ihan tuttua, Markku muistaa.
LVI-ala on muuttunut myös työnä. Ennen työtä tehtiin hitsaamalla rautaputkea ja juottamalla kuparia, nyt toimitaan muovi- ja komposiittiputkien kanssa. Kupariputkillekin on nykyään kätevät puristusosansa, eikä juottamista juuri enää tarvita.
– Alkuaikoina tehtiin paljon uudisrakennuksia, nyt taas tehdään saneerauksia niihin silloin rakennettuihin taloihin, Markku sanoo.
– Joskus tulee eteen niitä kohteita, jotka äidin puolen Pauli-pappa on rakentanut, isä korjannut ja minä viimeisenä uusinut, Jarno nauraa.
Isä-poika suhde on työelämässä kaksipiippuinen juttu.
– Varmasti vieraan ihmisen kanssa olisi helppo puhua esimerkiksi raha-asioista ja yrittää nyhtää irti maksimihyötyä. Mutta toisaalta olen hirveän ylpeä, että poika lähti jatkamaan, Markku kertoo.
– Monesti on keskusteltu kovaan ääneen, mutta kaikesta on ainakin pystynyt puhumaan. Päätökset on aina puhuttu osakkaiden kesken, ja opittu näkemään asioita monelta kantilta. Pitää pystyä olemaan avoin, Jarno sanoo.
Yrityksen omistus on siirtynyt Markulta Jarnolle hiljalleen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vastuun siirtäminen hiljalleen on valmistanut poikaa vastuuseen ja isää eläkepäiviin.
– On helpompaa kun on joku jolta on voinut kysyä neuvoa. Vieläkin voi soittaa ja kysyä, että menikös tämä asia näin? Jarno sanoo.
– Vaikka sinä aika itsepäinen poika kyllä oletkin, Markku sanoo.
– Joo, kyllä joitain asioita on opittu kantapäänkin kautta, Jarno myöntää.
Firman suuntaa, hankintoja, panostuksia on harkittu ja pohdittu yhdessä pitkin matkaa. Miesten välille on vuosien saatossa muodostunut myös työnjako. Jarno on aina hoitanut esimerkiksi tietokoneasiat.
– Työnjako on tullut ihan tiedostamatta. Paljon tässä on ollut äänekästä keskutelua, mutta myös molemmin puolista nöyrtymistä, Jarno sanoo.
Isä-poika suhde ei kuitenkaan jää työmaalle. Yhdessä reissataan, harrastetaan ja vietetään viikonloppuja. Isovanhemmat ovat myös aina mielellään auttamassa lasten hoidossa.
– Isovanhemmat on puoliksi kasvattaneet meidän lapset. Kun lapsi on kipeänä, ollaan yhdessä mietitty, että kumpi lähtee hoitamaan. Yleensä isä lähtee, kun on sitä mieltä, että minusta on enemmän hyötyä töissä, Jarno sanoo.
– Mehän vaimon kanssa ajatellaan niin, että me on saatu olla lastenlasten kanssa. Omien lasten kanssa en ehtinyt olla tarpeeksi, niin tuntuu että olen vähän jo korvausvelvollinen, Markku sanoo hymyillen.
– Kyllä aamulla pitää olla kiva tulla töihin. Ja jos isän naamaa joutuu katselemaan niin välit on oltava kunnossa, ja yhteinen vapaa-aika kyllä on iso osa sitä, Jarno sanoo.
