Juttelin tässä ystävien ja vanhempien kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että Äänekoskella on hyviä harrastusmahdollisuuksia. On urheilua: jalkapalloa, koripalloa, salibandya, lentopalloa, painia, hiihtoa, yleisurheilua, frisbeegolfia, tennistä jne. On kulttuuria: tanssia, taidetta, teatteria, musiikkia jne.
Silti lapset, lapsiperheet ja nuoret voivat huonosti. On koulukiusaamista, päihde- ja mielenterveysongelmia, on syrjäytymistä. Hyvinvointivaltio on romahtanut. Yksikään lapsi ei saa jäädä harrastuksista pois taloudellisen tilanteen vuoksi. Tietysti harrastukset maksavat, mutta ymmärtääkseni Äänekoskella voi harrastaa edullisesti. Vertailun vuoksi: Parissa (Palokan riento) 06/05 futispojilla kausimaksu on 300 euroa, meillä Suolahden Urhossa saman ikäisillä pojilla on 100 euroa. Tämä maksu sisältää peliasut, pallot, liivit, kartiot, kolme kertaa viikossa ohjattua toimintaa, piiriin ilmoittautumisen, tuomarimaksut jne.
Viisi-kolmetoistavuotiailla ei ole mitään hätää. Vanhemmat pitävät huolta siitä, että lapset liikkuvat. Sitten tulee kriittinen ikä, 14-16 vuotta. Useimmat nuoret jäävät pois harrastuksista. Pojat kiinnostuu mopoista ja tytöistä ja viceversa. Ei niissä mitään vikana ole, mutta kuvioihin tulee usein mukaan tupakka ja viina. Meidän täytyy valistaa nuoria päihteiden vaaroista.
Meidän tehtävä valmentajina kotikasvatuksen ohella on kasvattaa henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti terveitä lapsia ja nuoria. Meidän pitää luoda turvallinen ympäristö lasten ja nuorten ympärille. Joillekin harrastus on henkireikä. Jos jää harrastuksista pois, koko maailma voi romahtaa.
Nykyään lapset ja nuoret ovat levottomampia kuin ennen. On älypuhelimet, on tietokoneet. Useimmat ovat emootionaalisesti väsyneitä, rikki. Tunne-elämä on ihan hajalla.
Ilídio Flores. Äänekoski
