Mielipide Olavi Naukkarinen: Onko kotisairaanhoidossa resurssipula?


Olavi Naukkarisen liikkuminen on vaikeaa. Kuvankaappaus Naukkarisen lähettämästä videosta.

Olen syntynyt 1949 ja sairastuin puolivuotiaana polioon talvella 1950. Useamman sairaalareissun käyneenä Helsingissä, pääsin ensimmäistä kertaa ”jaloilleni” tukisidosten ja kainalosauvojen avulla 1956, eli matkani alkoi tuosta ajankohdasta.

Monet tukisidokset ja nykyisin kyynärkepit olen kuluttanut. Aina olen saanut apuvälineitä kun on tarvetta ollut uusimiseen ja siitä kiitokset maksajalle, eli Äänekosken kaupungille. 
Perussairauteni luonteeseen kuuluu ns. polionmyöhäisoireet jotka tulevat kymmenien vuosien kuluttua sairastumisesta. Niitä ovat muun muassa uupumus, lihasheikkous, lihas- ja nivelkivut, kylmänarkuus ja niin edelleen. Kävin useita kertoja laitejumpassa terveyskeskuksessa sekä yksityisellä sektorilla omaan laskuuni. Anoin Kelalta kuntoutukseen erikseen, mutta alta viikon tuli Kelalta päätös joka oli kielteinen. No, se sinänsä ei ollut yllätys.

Liikuin mopolla vuoteen 2009 ja tuolloin tulikin oltua ”puikoissa” 44 vuotta. Ajelut loppui kun ei ollut enää motivaatiota eri sairauksista johtuen. Sitten ajelin taksilla kun anoin vammaispalveluun kuuluvan taksikortin, kaupassa sekä muihin asiointimatkoihin. Sama taksikuski on ollut jo kahdeksan vuotta ja on edelleenkin, mutta maksan hänelle nyt omasta pussista kauppareissun, kun hän hakee minulle viikon eväät. Taksikorttia ei voi käyttää, koska minun pitäisi olla henkilökohtaisesti mukana. Mutta kun voimani eivät riitä!

En ole neljään vuoteen käynyt ulkona, enkä kaipaakaan, koska en pääse alas rappusia. Vasen olkapää hajoaisi lopullisesti, olkanivelen luut hankaavat toisiaan vasten, kun rustopinta on kulunut! Tulen toimeen olkatuen kanssa sekä särkylääkkeiden. Lisäksi on lantion tukiliivit jotka hiljattain tilasin Oulusta. Se, miksi tilasin se itse ja maksoin myöskin, on se että sain rauhassa nettikaupassa tutustua eri malleihin ja ei tarvinnut lähteä apuvälinelainaamoon koska en jaksa!

Muut asioinnit hoitaa lapsuusystäväni, joka käy apteekissa, pankkiautomaatilla jne.

Minulla kävi vuosia kotoutushoitaja joka hoiti mm. infulenssapiikityksen ja verikokeiden oton kotona. Mutta hänen toimenkuvansa on muuttunut, joten hänen palveluitaan en saa enää. Hän on rautainen ammattilainen, ja hänelle kiitos kaikesta.

Nyt sitten on kuviot muutuneet remmissä on nyt ihan eri ihmiset. Ottaessani yhteyttä niin sieltä tuli kotihoidon palveluvastaava käymään ja kartoittamaan tilanetta. Puolen tunnin palaverissa takerrutiin lähinnä hän takertui siihen pääsenkö rappuset alas! Siitä hän kysyi useaan otteeseen! Lopulta heltyi sen verran että kotisairaanhoitaja kävi antamassa infulenssarokotteen. Hän ilmoitti myös että fysioterapeutti tulee käymään, uudemman kerran ja palaveri on 13. joulukuuta. Hänen käyntinsä jälkeen vihellän pelin poikki, koska olen joutunut tavallaan epäilyksenalaiseksi ja asia saa pisteen minun osaltani!

On kuulema resurssipula terveyskeskuksessa eli myös kotisairaanhoidossa. Mutta jos kerran vuodessa hoitaja käy antamassa piikin, niin kaatuuko terveydenhuolto Äänekoskella?

Aikaisempi ”kuulustelija” kyseli että olenko kenties yksinäinen. Voin sanoa että en ole. Siitä pitää huolen kolme Windows konettani, joissa riittää aina jotain askartelemista! Mielenrauhaa vaan kaikille osapuolille ja mielenkiintoista elämää jatkossakin!

Olavi Naukkarinen

Vastaa