Pekka Siistonen oli vasta yhdeksänvuotias kun joutui Mikon myötä tositoimiin.
Pekka Siistonen tapasi Mikko Niskasen ensimmäisen kerran, kun William Condrad, eli tv-tähti Cannon, tuli juhannuksen viettoon Käpykoloon. Erikoista Cannonin tapaamisen lisäksi oli, että Käpykolon jokaisesta huoneesta löytyi televisio.
– Laskin ne, ja olin todella ihmeissäni, ja mietin, miten sellainen voi olla mahdollista. Isä-ukkoni Kalervo sekä Kauppisen Antti oli kutsuttu soittamaan Cannonin tunnusmusiikkia. Yllättäen äijät eivät osanneetkaan soittaa sitä, joten minä kirjoitin heille nuotit. Olin silloin yhdeksänvuotias, Tampereen Työväenteatterin kapellimestarina toimiva Siistonen nauraa.
MIKKO OLI Siistosten perhetuttu, joten kylässä käytiin puoliin ja toisiin.
– Se on jäänyt mieleeni, kun näin Kytänsaloon rakennetun kulissin Turjanlinnasta vuonna 1974. Se oli pienelle pojalle vaikuttava näky, olihan se niin iso, Siistonen kertoo Omat koirat purivat -elokuvan jättimäisestä kulissista, joka rakennettiin Käpykolon maille Liimattalaan.
Myöhemmin Siistonen ryhtyi tekemään ammatillista yhteistyötä Niskasen kanssa, kun hän sävelsi musiikin Nuoruuteni savotat –elokuvaan. Vuosi oli 1988.
– Lähetin Mikolle demoja. Hän hämmentyi, kun tajusi myöhemmin, kenen poika olen. Hän antoi vapaat kädet elokuvamusiikin sävellykseen. Kävin kerran Liimattalassa ja katsottiin VHS-kasetilta elokuva. Mikko antoi ohjeen, että musiikissa pitää olla sykettä!
Siistonen kävi Ossi Viskarin kanssa äänileikkaamassa musiikin elokuvaan elokuvasäätiön tiloissa.
– Mikko asui Katajanokalla, eikä me päästetty häntä leikkaamoon. Päätimme, että hän saa kuulla vasta valmiin ääniraidan. Lopputulos oli ilmeisen hyvä, sillä Mikko ei tehnyt siihen mitään muutoksia.
Käpykolossa vieraili huippusuositun tv-sarjan tähti, yksityisetsivä Cannon, eli William Conrad.
25-VUOTIAANA pääseminen osaksi elokuvantekoa oli iso juttu. Hän sävelsi Markku Suomisen kanssa musiikin elokuvaan Nuoruuteni savotat (1988).
– Tämä merkkasi ja paljon. Oli kova juttu, kun pääsi tekemään töitä suuresti arvostaman elokuvaohjaajan kanssa. Hän on minulle yhä Suomen kovin elokuvaohjaaja.
Yhteistyö ei päättynyt tähän.
– Tein Paavo Väyrysen vaalivideoon, sekä tv 2:lle dokumenttisarjaan musiikit.
Mikko kiersi Nuoruuteni savotat elokuvan kanssa ympäri Suomen sillä kopioita oli elokuvasta paljon.
– Tuotantoporukkaa pyöri mukana elokuvateatterissa alustamassa elokuvaa. Itse olin mukana Jyväskylässä ja Helsingissä.
Elokuva oli suosittu. Jussi -patsasta ei Siistoselle musiikista kuitenkaan tullut.
– Minulle kerrottiin, että Jussi pitäisi tulla, mutta kun niitä jaettiin poliittisin perustein, se jäi saamatta. Siitä tuli aika karu fiilis.
Elokuvan musiikki oli niin komeaa, että siitä päätettiin tehdä soundtrack.
– Siitä tehtiin peräti CD- , LP- ja C-kasettiformaatit. Ostin itselleni Äänekosken Niskasesta elämäni ensimmäisen CD-soittimen, jotta pääsin kuuntelemaan elokuvan sountrackia ceedeeltä. Olin ylpeä siitä, ja olen edelleen. Levyllä soittaa isä-ukko trumpettia, sordinotrumpettia sekä käyrätorvea.
SIISTONEN TAPASI Mikkoa tämän projektin jälkeenkin.
– Minulla oli äänitysstudio Pihlajakosken koulun tiloissa. Alunperin samassa tilassa toimi National Filmi ja sittemmin R-filmi. Kompleksissa asioidessaan Mikko vietti aikaa myös studiollani. Osallistuin hänen kanssaan Kalle Päätalo –dokumentin tekoon. Aina kun tavattiin Mikolla oli tekemiseen valtava polte ja hehku. Kyllä työt puhuvat puolestaan. Mikon elokuvat ovat vaikuttavia vielä tässäkin ajassa. Hän oli valtavan suuri taitelijapersoona.
TEKSTI MARJO STEFFANSSON, KUVAT MARJO STEFFANSSON JA JORMA NISKASEN ARKISTO
