Keskiviikkoaamuna Äänekoskella vieraillut Susijengin johtava uros, päävalmentaja Henrik Dettmann toivoo, että kaupungin kaavailut uudesta monitoimihallista toteutuvat. 58-vuotiaalla kosmopoliitilla on näkemys tulevaisuudesta.
– Olemme menossa kohti tapahtumakulttuurin aikaa, Dettmann tiivistää syyn, miksi Äänekoskenkin on otettava askel eteenpäin.
Dettmann on valmentanut ammatikseen Suomen lisäksi Saksassa, Ranskassa ja Turkissa. Erilaisiin tapahtumiin soveltuvien suurhallien rakentamisessa Suomi on Dettmannin mukaan selvästi jäljessä Keski-Eurooppaa.
– Vapaa-ajan tarjonta ratkaisee sen, minne ihmiset muuttavat. Suurissa halleissa järjestettävät tapahtumat ovat paras tapa saavuttaa suurin osa kaupunkilaisista. Halli voi tarjota asukkaille monenlaisia elämyksiä: urheilua, teatteria, kokouksia, messuja, Dettmann luettelee.
MONIPUOLISTA tarjontaa korostaessaan korismies puhuu tietysti samalla myös oman lajinsa puolesta. Ja tässä kohtaa hän näkee nimenomaan Äänekosken mahdollisuuden nostaa omaa profiiliaan.
– Kyse on identiteetistä. Kaupunki tarvitsee sitä, ja Äänekoski on yhteisönä poikkeuksellinen. Täällä pitää olla muutakin kuin että tehdään päivät tehtaalla töitä.
Tehtaiden lisäksi Dettmann tietää Äänekoskesta tietysti juuri koripallon. Nykyisin sitä pelataan vuonna 1981 valmistuneella Liikuntatalolla, joka on tähän saakka riittänyt lajin tarpeisiin. Tätä ennen SM-sarjan näyttämönä toimi äärimmäisen ahdas Hiskinmäen palloiluhalli.
Hiskinmäen villistä meiningistä ovat Dettmanninkin ensimmäiset muistot Äänekoskesta.
– Taisin olla silloin mukana Helsingin Namikan apuvalmentajana. Muistan, kuinka kesken pelin kossupullo pyöri lattialla, Dettmann nauraa.
VIESTI ON selvä: kehityksen on kehityttävä. Muuten jäädään polkemaan paikalleen.
– Minulla on hyvä esimerkki Saksasta. Siellä on 11 000 asukkaan Quackenbürgin kaupunki, jonka seura nousi pääsarjaan. Liiga vaatimus oli, että pitää olla 3000 hengen halli.
– Kun halli valmistui, se myi 11 vuoden ajan joka ilta täyteen. Lajille tuli niin paljon harrastajia, että heille piti rakentaa oma harjoitushalli.
Henrik Dettmann herätteli ajatuksia organisaatioiden ja yksilöiden toiminnasta tilaisuuden isännän Timo Stricklingin johdolla.
DETTMANNIN lämpimin muisto Äänekoskesta on ensimmäinen arvoturnaus maajoukkuevalmentajana. Se tapahtui huhtikuussa 1984, kun Liikuntatalo isännöi A-poikien EM-karsintoja. Ensimmäinen peli oli 19. huhtikuuta Hollantia vastaan. Huiman Risto Kotilainen teki luvuin 77–63 päättyneessä pelissä Suomelle 12 pistettä.
Nyt Dettmann seuraa ilolla toisen entisen valmennettavansa tekemisiä Huimassa. Ex-maajoukkuemies Juha Sten on nyt myös valmentaja ja tekee hyvää työtä nostaakseen Huiman miehet takaisin valtakunnallisiin sarjoihin. Dettmannilla on vahva usko siihen, että joukkueella on nyt puikoissa oikea mies.
– Onnitella pitää heitä, jotka ovat toimineet rekrytoinnissa. Jupella on mieletön määrä energiaa, ja hän osaa sekä toimia ruohonjuuritasolla että nähdä kokonaisuus myös helikopteriperspektiivistä.
Huiman uutta nousua Dettmann kehuu estoitta.
– Huikea tarina, makee juttu. Tämä on osoitus siitä, että – saako käyttää kapitalistista sanontaa? – kysyntää on. Hienoa on myös se, että kaupungin johto on ymmärtänyt Huiman koripalloilun merkityksen. Onhan täällä ollut koko ajan naisten koripallo, mutta nyt ilmiö on vahvistunut.
DETTMANN uskoo, että Äänekosken kannattaa keskittyä juuri koripalloon. Kaupungin koko on koriksen kannalta hyvä.
– Koris tuo vain hyvää tunnettuutta. Äänekoski on tyypillinen alue, jossa lajilla on arvokkaat kulttuuriperinteet. Koris kulkee täälläkin suvussa.
Elo-syyskuun vaihteessa Dettmann on itse parrasvaloissa, kun Suomi isännöi Helsingissä alkavaa koripallon EM-alkulohkoa. Mutta nähdäänkö joukkueessa mukana myös Huiman kasvatti, nykyisin Ranskassa ammatikseen pelaava Antti Kanervo?
– Katsotaan. Maajoukkueringissä hän varmaankin on mukana, Dettmann pyörittelee.
– On ollut kiva seurata Antin ensimmäistä vuotta ammattilaisena Eurooopassa. Tehtävä ei ole helppo, mutta hyvin hän on pärjännyt.
Tuntuu ukolla olevan usvaa ”välikatossa” kun uskoo että asuinpaikka valitaan harrastuspaikkojen mukaan. Kyllä totuus on että Suomessa muutetaan työpaikan perässä ja seuraava kriteeri on asunnot. Voihan sitä muutama muuttaa harrastusten perässä mutta ei niillä väkilukua nosteta.
Miten ihmiset liikkui silloin kun ei ollut LIIKUNTAHALLIA -puhumattakaan MONITOIMIHALLISTA. Eivät entisaikoina edes SAUVAKÄVELLEET.
On aikoihin tultu, nyt liikunta tärkeintä vain suljetuissa tiloissa, lieneekö hyviksi.
Sieltä se paras terveyspommi liikuntamuoto maastosta ja monipuolisesta ruuasta.
Siellä suljetuissa tiloissa elellään – siellä Monitoimihallin katolla ne huippuimurisukloonit vetelee liikuntahöyryjä pihalle ja ei muuta kuin monipuolinen venkoilu elementtihallissa jatkuu.
Onnellinen on hallissa olotila, siellä sitä eletään kuin pullossa. Pahus kun tuo pullonkorkki on aika usein liian pienellään raitista ilmaa säästösyistä pihistää, siinä se hiukan himmenee jumpatessa – hapen puutteessa hetkittäin ”järjenvalo”.
Sisä-Suomen-Sairaala käyttöön monipuolisena kohteena.
Miksi sinne Suolahden Sumiaisten suuntaan mennä – No! kun pitkän piipun juurella pitäis kaikki tapahtua – liikuntatoiminnotkin. Missä muualla liikunta voisikaan terveellisintä ollakaan kuin pitkän piipun juurella.
Oletko miettinyt kuinka paljon porukkaa muuttaa muualle kun ei ole kunnon harrastuspaikkoja! Todellakin olisi hienoa saada tännekkin kunnon monitoimi halli.
Polttavampana pitäisin futiksen talviharjoitusolosuhteiden parantamisen. Talvikupla tekiksen päälle