MTK Äänekoski täytti 100v – juhlassa käytiin läpi historiaa ja katsottiin tulevaisuuteen

Maataloustuottajain Äänekosken yhdistys ry, eli MTK Äänekoski vietti satavuotisjuhlaansa sunnuntaina Sumiaisissa.

Juhla aloitettiin juhlamessulla Sumiaisten kirkossa, jossa pappi Lauri Pietikäinen piti teemaan sopivan saarnan. Juhlamessussa kerätty kolehti lahjoitettiin MTK:n toimesta Äänekosken 4H-yhdistykselle.

Varsinainen juhlatilaisuus pidettiin Sumiaisten kauniissa seurakuntatalossa, jossa saatiin nauttia useista puheenvuoroista ja kauniista musiikista, josta vastasivat Konginkankaan Rengit. Ensimmäisenä kappaleenaan Rengit esittivät juhlallisen Maataloustuottajain marssin, jota juhlakansa kuunteli kunnioittavasti seisaallaan.

MTK Äänekosken puheenjohtaja Tommi Lunttila toivotti juhlaväen tervetulleeksi ja kiitteli samalla ansioituneita jäseniä ja toimihenkilöitä.
– Yhdessä olemme matkaa taittaneet läpi nyt kokonaisen vuosisadan. Suomi on nostettu köyhästä ja syrjäisestä maasta yhdeksi maailman parhaista millä tahansa mittarilla mitattuna. Meillä on tänä päivänä hyvä maa asua, vaikka usein olemme kovin kriittisiä. Olemme itsenäinen, että kykenemme tuottamaan ruokaa kansalaisille. Tämä ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Suurelle osalle maailman valtioista tämä on toteutumaton toive. Huoltovarmuutta arvostetaan meillä valitettavasti liian vähän. Tämä satavuotiaan yhdistyksen juhla on oikea paikka kiittää menneitä sukupolvia ja järjestön veteraaneja siitä arvokkaasta työstä mitä he ovat jäsenten eteen, Lunttila lausui.

Juhlamusiikista vastasivat, ketkäs muutkaan, kun Konginkankaan Rengit.

MTK Äänekosken puheenjohtaja Tommi Lunttila piti juhlakansalle tervehdyspuheen.

Hannu Kumpulainen eistti juhlaväelle tarkkaan laaditun ja yksityiskohtaisen historiikin MTK Äänekosken vaiheista.

Juhlapuheen piti MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola. Puheessaan Tiirola kävi läpi vuosien koettelemuksia ja myös tulevaisuuden näkymiä maataloustuottajien näkökulmasta. Biotalous ja sen tulevaisuus olivat tietenkin

– Tämän syksyn kaksi suurta metsäkysymystä ovat ns. hiilinielukysymys (LULUCF) ja uusiutuvan energian kestävyyskriteerit (RED II). Hiilinielukysymyksessä on kyse siitä, voidaanko kestävään puuntuotantoon nojautuvaa metsien käyttöä lisätä ilman, että siitä tulisi Suomelle lisäkustannuksia. Siitä hallitus ja pääosa europarlamentaarikoista sekä koko metsäsektori ovat kyenneet vahvaan yhtenäiseen vaikuttamiseen ja näyttää siltä, että metsäbiotalouden kasvattaminen ja uusien investointien saaminen ei siihen kaadu.
Silti loppuratkaisu voi olla mitä vaan. Seuraava pallo on ennen kaikkea pääministeri Sipilällä ja komissaari Kataisella. Ympäristöministeri Tiilikainen sai neuvoteltua lisää liikkumavaraa, mutta ei riittävästi. MTK;n viesti on edelleen selkeä: laskun kanssa ei Brysselistä pidä tulla. Suomeen suunnitellut metsäteollisuuden investoinnit voivat toteutua toki lopputuloksesta riippumatta, mutta on kansallinen etu, että neuvotteluissa onnistutaan.Jos hiilinielun kolmas käsittely päättyy huonosti, on yksi vaihtoehto tuoda jälleen reilusti puuta Venäjältä. Ne puut eivät ole päästölaskelmissa mukana. Tämä kuvastaa EU:n ilmastopolitiikan mielettömyyttä, ja ympäristöväen maalaisjärjen puutetta. Tuntuu, että eurooppalainen ilmastopolitiikka on pelkkää valtapolitiikkaa, jolla ei ole mitään tekemistä ilmaston kanssa.
Uusiutuvan energian kestävyyskriteereillä määritellään, mitkä bioenergian raaka-aineet on tuotettu kestävästi. Direktiiviesityksen käsittely alkaa EU parlamentin ympäristövaliokunnassa ensi viikolla. Käytännössä päätetään mm. siitä, voiko kuitupuusta tuottaa biopolttoaineita, metsäteollisuuden sivuvirroista kuten sahanpurusta tai mäntyöljystä valmistaa biopolttonesteitä tai suometsissä tai turvepelloilla tuottaa bioenergiaa.
Suomelle tärkeitä asioita on vaikea saada EU:n päätöksenteossa läpi, mikäli kansallinen yhtenäisyys rakoilee. Metsäteollisuusyritykset ottavat valtavan riskin, jos eivät pikaisesti saa rivejään suoraksi. Haluan vedota erityisesti osuuskunta Metsäliiton hallintoon. Nyt kannattaa katsoa paljon pitemmälle kuin yksittäisiin tuotteisiin. Kannattaako kiistalla mäntyöljystä tai kuitupuun käyttökohteista vaarantaa koko metsäbiotalouden perusteita? Onko seuraavalla kierroksella edessä, voiko turvemaalla tuottaa kestävästi vessapaperia, tai onko metsäteollisuuden sivuvirroista tuotettu biokaasu kestävää? Onko pelko kuitupuun hinnan pienoisestakin nousemisesta näiden väärti? Tiirola pohti puheessaan.

Kuten kunnon vuosijuhlaan kuuluu, käytiin tilaisuudessa läpi myös yhdistyksen historiaa. Hannu Kumpulainen oli tutkinut historiikkia erittäin tarkkaan ja jakoi tietonsa kiinnostuneen juhlakansan kanssa. Historiikkiin saatiin visuaalista apua kun Markku Ruuska esitti historian äänekoskelaisilta tilallisilta kerättyjen kuvien avulla.

Tilaisuudessa jaettiin myös muistamisia ihmisille, jotka ovat omalla pyyteettömällä panoksellaan vieneet yhdistystä eteenpäin vuosien saatossa. MTK aiheisen kauniin puukellon saivat Marketta Närhi, Tapani Matila, Tapani Kautto, Antero Lamminmäki-Puumalainen, Matti Hytönen, Ari Rantanen, Markku Hytönen ja Tommi Lunttila. Monet näistä yhdistyksen tukipilareista ovat toimineet eri luottamustehtävissä kymmeniäkin vuosia.
– Minä muistan kuinka silloinen puheenjohtaja Lehtosen Jussi sanoi, että lähet nyt sihteeriksi ihan väliaikaisesti vaikka vuodeksi. Olet siihen asti kunnes saadaan tilalle joku pätevämpi, naurahti 23 vuotta yhdistyksen sihteerinä toiminut Marketta Närhi.

Koska juhlassa kunioitettiin MTK:n lisäksi myös satavuotiasta Suomea, päättyi juhla seisaaltaan kauniissa kuorossa laulettuun Maamme-lauluun.

– Palataan lopuksi Paasikiven linjalle. Hänen kerrotaan sanoneen: Niin kauan Suomella on toivoa, kun kirveen ääni kuuluu metsästä. Minä luotan, että lopulta Paasikiven viisaus voittaa ja biotalouden kasvu saa jatkua sekä Suomen, että suomalaisen maaseudun parhaaksi, Tiirola totesi puheensa päätteeksi.