Musakorneri käy tänään kalassa.
Musakorneripumpuksi valitsimme tänään menneiden vuosien ehkä hämmentävimmän rock-operaation eli Alavan. Äänekoskelaisten nuorten rockjumalien orkesteri toimi aktiivisimmillaan kymmenisen vuotta takaperin.
Musakorneribiisiksi valikoitui ryhmän kovin hitti Silakka. Tämän ritisevän ja rätisevän kipaleen luomiseen osallistui koko joukkue: rumpalisti-Tuomo ja basisti-Valtteri riimittelivät sanoituksen, kitaravelho-Jokke keksi päänsä syövereistä riffin ja lauluvesseli-Toni inspiroi kuolemattoman kertosäkeen. Silakka on jäänyt monien mieliin hämmentävänä biisinä, jonka syvällistä sanomaa pohdittiin takahuoneissa ja pisuaarien äärellä. Ilmeisesti aivan turhaan.
– Toi oli varmaankin biisinä semmosta nuorten miesten aggression purkamista. Eikä siinä biisissä oo mitään piiloideaa tai sen syvällisempää, se on vaan tarkoituksella typerä, Toni tunnustaa vuosien jälkeen.
Alavaa on jääty kaipaamaan, ja joskus kuulee äänekosken rokkipoikien haikeana hyräilevän Silakkaa, kun bändäreitä pakataan keikkacorollaan. Palanneeko tuo tuonelan tuoksuinen rockporukka enää lavoille? Saammeko koskaan kuulla enää risaisia sointuja silakoista?
– Virallisestihan me ei olla vielä lopetettu, mutta ei oo kyllä aikoihin kokoonnuttukaan. Harmi että parhaita uusimpia biisejä ei oo vielä nauhotettu, lauluvesseli-Toni kertoo vihjailevasti.
Silakka on biisinä rouhea ja samalla silkin pehmeä. Sanoitus on viekoittelevaa, ja riffeissä voi aistia studion nahkasohvan kitkeryyden. Musakornerin tarkkakorvainen psykedeelisiin assosiaatioihin erikoistunut toimittaja löytää biisistä yhtymäkohtia Turmion Kätilöihin ja ikivanhaan Apulantaan.
– Tää on sellanen ykkösluokan silakka. Sellanen tuore ja voissa paistettu.
– Joo, ei tule pihviä tästä silakasta ei, toimituksen eväkkäät pohtivat.
