Duo Kaitajärven toinen ja se kauniimpi puolisko tulee, mistäpä muualta kuin Suolahdesta.
Milla ”Jaska Liimataisen sisko” Kaitajärvi kertoo, kuinka juurimusiikki tuli hänen elämäänsä vaneritehtaan varjossa elellessä.
– Se tapahtui samalla hetkellä kun pikkuveljeni Jaska sai kitaran käteensä. Blues tuli taas avioliiton kylkiäisenä, sillä itse olen lähinnä semmoinen Joni Mitchell -tapaus, Milla kertaa elämänsä musiikillista heräämistä.
Juurimusan lähettiläät ovat kulkeneet Mississippi John Hurtin matkassa viime talvesta lähtien.
– Jari sattui näkemään telkkarista dokkarin American Epic, joka vei juurimusan juurille. Sieltä hän bongasi erään Missisippi John Hurtin biisin. Siitä alkoi fingerpicking -treenaaminen, ja pian oltiinkin jo syvällä miehen tuotannossa.
Pikkukylästä, Mississipin Avalonista, lähtöisin ollut John Hurt (1892-1966) oppi soittamaan jo lapsena. Vuonna 1963 kansanmusiikkitutkija Tom Hoskins lähti etsimään John Hurtia kuultuaan tämän vanhoja levyjä.
– Eräässä kappaleessa Hurt laulaa kotikylänsä olevan Avalon, ja tämän perusteella Hoskins onnistui löytämään hänet. Hoskins joutui turvautumaan vuodelta 1878 peräisin olevaan karttaan, koska Avalonin nimi oli pyyhitty pois uudemmista kartoista.
Milla näkee tässä vahvaa yhtäläisyyttä Suolahteen.
– Tuntuu siltä, että Suolahtikin on pyyhitty kartoista pois. Esimerkiksi lapsuudenkodin naapurista tuttu rakennus on kiinteistövälittäjä merkannut olevan myynnissä Äänekoskella. Itselleni Suolahti, Swamp Bay, on always on my mind, Milla tunnelmoi, ja äänessä kuuluu liikutuksen värähdys.
Missisippi John Hurtilla on hentoinen ääni. Millalla taasen voimakas ja eteerisen kaunis. On pakko kysyä, kuinka nämä biisit sopivat naisen suuhun.
– Pakkohan näistä oli tehdä omanlaisia, mä kun en ole mies enkä musta, Milla kuittaa.
Duon ohjelmistosta löytyy myös Muddy Watersia ja Robert Johnsonia. Tunnetun tarinan mukaan Johnson myi sielunsa paholaiselle moottoriteiden 61 ja 49 risteyksessä Clarksdalessa ja sai vaihdossa taidon soittaa kitaraa erinomaisen taidokkaasti. Nyt alkoi ihan kylmätä ja kiinnostaa, että on ihan pakko kysäistä: olisitko valmis lyömään kättä päälle paholaisen kanssa, jos kyllä, niin mikähän olisi hinta?
– Kyllä mä olisin heti valmis neuvottelemaan siitä, että saisin vaikkapa Aretha Franklinin äänen, Milla sanoo hetkeäkään empimättä.
Musakornerissa hiljennytään kuulolle. Livenä Yläkaupungin yössä kuultu keikka on yhä tuoreessa muistissa.
– Kyllähän siinä kyyneltä alkoi silmäkulmaan tiristä, kun ystävä sanoi omistavansa kappaleen Suolahdelle, musakornerin kellarissa muistellaan ja kaivetaan nessua kassista.
