Musakornerissa nostetaan hattua vanhoille hyville ajoille.
Musakorneritoimituksemme halusi tänään muistella vanhoja hyviä aikoja. Lähdimme kultaisen nuoruuden tielle yhdessä kymmenvuotiaan Gaspard Oilin kanssa.
Äänekoskella vuonna 2007 perustettu pumppu on taivaltanut läpi tuule ja tuiskun: joku on eronnut, moni on yrittänyt karata, mutta bändi on noussut aina uudelleen tuhkasta kuin rosoisen rokin feeniks-lintu. Tällä hetkellä orkesteri muodostuu Jemo Kettusesta, Ville Koskivaarasta, Antti Makkosesta, Tuomo Savolaisesta ja Heikki Kivelästä. Jälkimmäinen on ulkomaanvahvistus Sallasta, mutta muu kokoonpano on varsinainen äänekoskelaisen musiikkikasvatuksen hedelmäkori. Eri musiikkitaustoista tulleet soittajat ovat luoneet yhdessä jotain, joka on enemmän kuin osiensa summa.
Bändi viettää tänä vuonna hervotonta juhlavuotta tarjoamalla faneilleen jokaviikkoisen herkkupalan historiastaan Facebookissa. Vuoden aikana bändi avautuu jokaisesta ikinä levylle päätyneestä kappaleestaan ja tuuppaa mukaan linkin kyseisen biisin suoratoistoon Spotifyhyn.
Tähän mennessä avautumisia on saatu lukea ensimmäisen levyn kappaleista. Musakorneri on jälleen edellä aikaansa ja kyselee typeriä bändin kakkosalbumin kappaleista. Bändin kappale Alice sijaitsee kakkosalbumin keskivaiheilla ja on muodostunut jo käytännössä äänekoskelaisen rockmusiikin klassikoksi.
– Alice lähti syksyisenä yönä päässäni soineesta kertsin junnaavasta bassokuviosta. Eräs konservatorion käynyt basistituttavani selitti myöhemmin, että tuon riffin ei pitäisi teoreettisella tasolla toimia yhtään. Kävin myöhemmin itse konservatorion ymmärtääkseni paremmin – enkä ymmärrä vieläkään, Kettunen tunnustaa.
– Jossain vaiheessa mietin siellä studiolla, että mitä helevettiä niillä bongorummuilla ja rototomeilla oikein tehdään ja sit oli sopiva kolo työntää ne kaikki siihen Alicen väliosakohellukseen, Makkonen muistaa.
– Minä kuiskin niitä välihuomautuksiani niin hiljaa, ettei Jemo uskonut niistä kuuluvan yhtään mitään. Kuului kumminkin hyvin eroottinen soundi. Pohjat tais mennä ykkösellä purkkiin ja suurin osa loppujamin jutuista myös, Koskivaara muistelee.
– Muistan et ostin Casio CZ-5000 synan, mun eka syna, kuukausi pari ennen äänityksiä ja olin hyvin mielissäni kun siitä sai ulos tuommosen säksätyksen. Muistan myös cuba libren, Savolainen lisää.
–Ajattelin Kentiä kun sävelsin biisiä. Kaverini Heikki diggaili Kentiä kovasti, ja funtsin, että joskus kun pyydän sitä soittamaan rumpuja meidän bändiin, näytän sille ekana tän biisin. Nykyään Heikki sitten soittaa meillä rumpaa, Kettunen lisää.
– Väärinpäin käännetty pianonisku toimii tanssilattian melussa kuin sata salamaa, levyn miksannut Kuja Salmi.
– Tää on sellanen hyvän tuulen avaruuskelluntabiisi, toimituksemme fiilistelee.
