Musakornerissa otetaan lapio kauniiseen käteen ja ryhdytään montun tekoon.
Vaikka kevät on näyttänyt tänään parasta antiaan auringon muodossa, on siitä huolimatta syytä hieman synkistellä. Tukevasti telakalla oleva Gomorran Kone täyttää tänään tärykalvomme, ja muistuttaa ettei nallekarkkien jako mene suinkaan aina tasan.
Gomorran Kone syntyi bändin Kansa Taisteli raunioista. Vuosituhannen vaihteessa alkoi poikain soittokättä kutkuttaa sen verran, että päätettiin pistää piuhat kiinni vahvistimiin.
– Samat jätkät, joille oli ikää kertynyt, päätti tehdä asiat toisella nimellä, ja niin syntyi Gomorran Kone. Musa on yhtä rumaa kuin aikaisemmin, mutta sana PUNK kuopattiin ja mentiin monta askelta hevimpään suuntaan, Jone Sohlman muistelee.
Hetken aikaa meni kivasti.
– Meillä oli myös kiva meininki, kunnes historia toisti itseään ja solisti Kossu päätti lähteä bändistä. Syynä oli lähinnä musiikilliset erimielisyydet. Sama kuvio toistui Kansa Taistelin kanssa. Sitten huomattiin, ettei meillä olekaan aikaa, ja bändi jäi telakalle.
Viime syksynä lämmiteltiin taas soittotaitoja ja keikkakin oli jo allakkaan kuulakärkikynällä kirjattu.
– Sairastapauksen vuoksi keikka peruuntui, Jone harmittelee ja lupaa varovasti, että Gomorran Kone nousee vielä lavalle – joskus, jossain.
Poika hautaansa kaivaa syntyi eräänä vavahduttavana hetkenä.
– Makasin sohvalla mahalaukku pyöreänä ja katsoin, kuinka televisiossa joku kaivoi itselleen syömistä kaatopaikalta. Lyriikat ovat itselleni tärkeitä, siitä se tämäkin syntyi: tärkeästä asiasta eli törkeästä epäkohdasta, kuinka maailma on epäreilu.
Musakornerissa ollaan kuulolla.
– Synkkyys on kuulijan korvassa. Minun genreluokituksessa tämä menee lokeroon P niinkuin punk, ihan jo vaan siksi, että tässä otetaan yhteiskunnalliseen asiaan kantaa isolla koolla, toimituksen kellarissa aakkostetaan.
Jone Sohlman -basso, laulu
Marko Virsunen – rummut
Pasi Peuranen – kitara
Pasi Koskinen – kitara
