Musakornerissa kuullaan tänään esikoisen ensimmäinen rääkäisy.
Musakorneriin valikoitui tällä kertaa muusikkokeskittymä Shadecrown, joka kuvaa musiikkiaan suhteellisen monipuoliseksi sekoitukseksi melodioita ja aggressiivisia kitarariffejä. Musakorneri allekirjoittaa toteaman.
Tähän soittokomppaniaan on kiteytynyt metalliosaamista hyvin laajalta alueelta:
Basisti Janne Salmelin on viimeiset 20 vuotta asunut Konginkankaalla, kitaristi Joonas Vesamäkeä puhtaampaa suolahtelaisuutta saa etsiä ja muu porukka on kaavittu kasaan Viitasaarelta, Jyväskylästä ja Oulusta. Musakorneri laskee kuusihenkisen bändin suuräänekoskitiheydeksi 33%, mikä on säälimättömän kova tulos.
Shadecrown (suom. Varjokruunu) on perustettu vuonna 2012 Viitasaarella, ja siitä asti on niitetty hiljaista kunniaa pitkin pitäjiä ja juottoloita. Nyt kunnian volumea on nostettu ja marraskuun lopussa saatiin synnytettyä ilman epiduraalia bändin esikoinen: Agonia.
Esikoislevy on tiukkaa tavaraa alusta loppuun. Mutta vaatimattomat metallimiehet eivät tunnusta puskeneensa ulos täyden kympin jälkeläistä.
– Onhan siellä jotain juttuja mitä olisi voinut tehdä paremminkin, mutta mielestäni oikein hyvä pelin avaus. Esimerkiksi lauluihin olisi voinut uhrata enemmän aikaa, bändin riveistä kuuluu.
Vaikka uhraamisesta puhutaan, ei kyseessä ole mikään saatanallinen hirviöeeppos, joka pelottaa lapsia öisin. Vaikka levyllä öristään kovaa aika synkistäkin aiheista, biiseistä on silti löydettävissä herkempääkin tarttumapintaa, eikä nukkumaan tarvitse mennä valot päällä.
Musakorneribiisiksi valikoitiin esikoislevyn ykkösraita Eremophobia, joka on kuin vastasyntyneen ensimmäinen rääkäisy: pelonsekainen, mutta silti kaunista kuunneltavaa.
– Yksinjäämisen pelostahan tässä on kyse, jota lähestytään melko lohduttomasta näkökulmasta. Tarinan henkilö on siis kuolinvuoteen äärellä ja pelkää tietenkin pahinta. Biisi kertoo kuinka vaikeaa on katsoa vierestä, kuinka ainoa tärkeä ihminen elää viimeisiä päiviään. Ja tämä on myös albumin avausraita, että näinkin iloisissa merkeissä levy pyörähtää käyntiin, kiipparisti ja biisikirjoitusinsinööri Saku Tammelin kertoo.
Musakorneribiisin video on kuvattu yhdessä maailman kovimmista keikkamestoista, eli Pub Markuksessa. Miltä tuntuu nousta lavalle näin jäätävän kovalle lavalle?
– Pubissahan nyt on aina hyvä meininki, Salmelin sanoo.
– Kyllä! Melkeinpä voisin sanoa, että parhaimmat keikat tähän mennessä on vedetty Makessa, Tammelin komppaa.
Eka plättä on nyt kaupoissa ja mukana ollaan myös vuoden esikoislevyäänestyksessä Levykauppa X:n nettisivuilla. ÄKSän Musakorneri onnittelee levykauppaa hyvästä nimestä ja toivoo lukijoita osallistumaan äänestykseen.
– Miksi useammat bändit ei käytä keikoilla keytaria vai onko se keytaraa? Kuten tästä huomaamme, sehän sopii mihin vaan! toimituksemme kysyy kiinnitäen huomionsa jälleen kerran olennaiseen.
