Suolahden Urhossa kiekko-oppinsa saanut Sanni Hakala on nainen – tai siis tyttö vielä – joka herättää pelkoa. JYPiä edustava Hakala on merkitty pelaaja ainakin lauantaina Espoossa, kun naisten jääkiekon Suomen mestaruus ratkaistaan viidennessä finaalissa.
Neljännessä finaalissa keskiviikkona 16-vuotias Hakala teki hattutempun.
– Se oli ensimmäinen hattutemppu tällä kaudella. Viime kaudella tein yhden KalPaa vastaan, Hakala muistelee.
18-vuotiaiden maajoukkueessa vielä ensi kaudellakin pelaava Hakala on lahjakkuus. Vähän samaan tyyliin kuin hänen ketjukaverinsa Riikka Välilä (e Nieminen) aikanaan. Välilä oli 15-vuotias pelatessaan ensi kertaa jääkiekon naisten EM-kisoissa vuonna 1989.
Nyt Välilällä on ikää 40. Keskiviikkona Välilä jakoi neljä maalisyöttöä, joista kaksi osui Hakalan lapaan.
– Vaikken pyytäisikään kiekkoa, se tulee aina kohdalleen. Ei tarvitse edes katsoa, Hakala ihastelee kymmenen vuoden (!) tauon jälkeen huipulle ja Sotshin olympiajoukkueeseen palanneen palloilulegendan osaamista.
VÄLILÄ OLI AIKANAAN Suomen huippu myös pesäpalloilijana, jääpalloilijana ja kaukalopalloilijana. Äänekoskella esikouluajoista kasiluokkaan saakka asunut Hakala on keskittynyt pientä futisjaksoa lukuunottamatta jääkiekkoon.
– Haluan kehittyä paremmaksi, niin että jossain vaiheessa pääsisin naisten maajoukkueeseen ja tietysti myös olympialaisiin. Tehdään töitä sen eteen, että joskus saataisiin Suomeen olympiakultaa, Hakala haaveilee.
Välilä uskoo itseään 24 vuotta nuoremman pelaajan mahdollisuuksiin nousta kansainvälisen huipputason pelaajaksi.
– Heti ensimmäisistä harjoituksista alkaen pelimme lähti hyvin yksiin. Sanni osaa olla oikeassa paikassa. Kun syöttää, niin Sanni tekee maalin. Siinä ei ikää katsota, Välilä kehuu.
– Sanni on tosi sähikäinen, suoraviivainen maalintekijä, joka osaa käyttää nopeutta hyväkseen. Hän on teknisestikin hirmu hyvä. Uskon, että Sannista voi tulla joskus pelintekijäkin. Fysiikkaa pitää toki vielä kehittää.
JYVÄSKYLÄSSÄ SYNTYNYT Hakala muutti Äänekoskelle esikouluiässä. Jääkiekkoperheessä laji tuli tutuksi aikaisin. JYPin Hippos-areenalla Hakala hokkaroi ensi kertaa jo 2,5-vuotiaana.
– Urhossa pelasin poikien kanssa, kun tytöille ei ollut joukkuetta. Juniorina en pelannut kertaakaan tyttöjen kanssa, Hakala kertoo.
Sama tarina aikanaan Välilällä. Tyttökiekkoilussa kulttuuri ei ole vielä(kään) kehittynyt kummoiseksi. Mutta lahjakkaiden yksilöiden näkökulmasta pelaaminen isompien ja kovempien poikien seassa on kehittävää.
Takaisin JYP-kylään Hakala palasi ysiluokkalaisena jääkiekon perässä. Nyt hän opiskelee ammattikorkeakoulussa liiketaloutta.
Nyt päällimmäisenä mielessä ovat kuitenkin lauantai ja Suomen mestaruus.
